Eilinen Espoon rantamaraton ja valokuvia

Kaikki meni todella hyvin ja tavoitteiden (2h 15min) mukaan. Hyvä juoksu ja harratus jatkuu!!


Video maaliintulosta on näkyvissä muutaman viikon ajan…


GPS Pod:n patteri piiputti jo lähdössä ja ojensin sen veljelle.

Jossain 16km (1:44) kohdalla. Edessä pariskunta, jonka kannoilla juostiin lähes loppuun asti, mutta jossain vaiheessa ne vaan katosivat (karkuun).

Loppukiri

Poseeraukset. Piti oikeasti ottaa tukea, kun jalat meinasi niiata.

Viralliset tulokset eivät ole hääppöiset, mutta ei niitä kai paljoa tuijotetakaan. Tässä on kuitenkin oma taso ja siitä on hyvä jatkaa:

Aika: 2:16:11 (brutto)

Sijoitus:
Miehet alle 40v: 289 / 349
Kaikki miehet: 542 / 687

Kyseessä on bruttoaika = virallinen aika = aika lähtölaukauksesta maaliviivalle. Nettoaika = henkilökohtainen aika = aika lähtöviivan ylityksestä maaliviivalle, johon nyt kesti minuutin. Ei ole kuitenkaan syytä mennä eturiviin hidastamaan muiden juoksua. Oma ajanotto, jota en saanut ihan maaliviivalla kiinni oli 2:15:19. Yllättävän hyvä etukäteisarvio. Enempään en olisi pystynyt, mutta tulos olisi ollut paljon huonompi ilman tsempparia.

Juoksukuvaus:

Tankkaus oli ehkä onnistunut huonosti, kun pasta ei maittanut edellisenä iltana. Aamulla sain alas vain pienen lautasellisen kaurapuuroa. Korjasin illalla ja aamulla vajetta Dexal-urheilujuomalla, joka siis oli sama kuin Espoon rantamaratonilla tarjottava juoma. En ollut myöskään ottanut mitään suolaista ja päätin tukeutua juoksun tankkauspisteiden suolakurkkuihin.

Mukaan lähti tsemppariksi kokeneempi juoksija. Alkujuoksu meni nopeasti. Join 1-2 mukia Dexalia per tankkauspiste ja pari suolakurkun palaa maistui hyvin. Jossain 15 km kohdalla otin pari rusinaa poskeen ja ajattelin mutustaa niitä hitaasti. Pian kuitenkin sykkeet kohosivat ja totesin, että mutustellessa olin ehkä unohtanut hengittää kunnolla. Eli rusinat huiviin ja sykkeet takaisin kohdalleen. Päätin jättää rusinat syömättä, kuten en ollut koskenut banaaneihinkaan joita en välttämättä ole tottunut syömään. 1:45 ja siitä eteenpäin alkoi henkinen kantti pettämään ja juokseminen rasittamaan. Luulin olevani fyysisesti lopussa, mutta tsempparin avustuksella jaksoin kuitenkin pitää juoksua päällä. Tsemppari ehdotti 1-2 km loppukiriä, mutta minä olisin mielummin ottanut Kehä-1 sillalla vaikka pari kävelyaskelta. Juoksua kuitenkin jatkettiin loppuun asti ja 100-300 metriä ennen maalia päätin, että “otetaan tuo tytsy kiinni”. 20m päässä edessä oli joku pari ja aluksi luulin ettei niitä saada kiinni – varsinkaan jos ne kirittävät yhtään. Juoksu kuitenkin aukesi todella hyvin ja sain pari päänahkaa otettua loppukirillä. Muilla ei ollut paukkuja tai innostusta jäljellä.

Maali tuli lopulta näkyville ja maalilinja ylitettyä. Siinä olisi mielellään jäänyt hetkeksi paistattelemaan ja katsomaan ihmisiä, mutta samassa pukkasi hiki niin pahasti päälle ettei käytännössä nähnyt yhtään mitään. Myös juoksun lopettaminen aiheutti, että kaikki kivut iski jalkoihin ja veljen ottaessa valokuvia itseasiassa oli vaikeaa pysyä seisoviltaan ilman tukea. Jos olisin ottanut kävelyä muualla kuin juomapisteillä niin todennäköisesti juoksu olisi ottanut suuren takapakin.

Kivut hävisivät muutamassa tunnissa, mutta illalla oli päänsärkyä. Sekin poistui ibuprofeenilla.

Leave a Reply

Your email address will not be published.