Lento kotiin ja loppusanat – 23.4.2009
Lentoreitti meni Myanmarin yli Bengalinlahdelle ja Intian Golgata ja Delhin yli Pakkistaniin ja sieltä Pakistanin yli Kabuliin. Uzbekistanin ja Kazastanin läpi Araljärven yli Moskovan ja Viron Kohtalonjärven yli Helsinki-Vantaalle.
Aamulla heräilin siinä makeasti (vaikkakin huonosti) nukutun yön jälkeen Moskovan kohdilla aamiaiselle kello 0530 Suomen aikaa. Lentoa oli enää tunti jäljellä. Aamiainen huiviin ja laskeutuminen. Laskeutumisen jälkeen ensin taputtivat suomalaiset, sitten taputtivat ruotsinkieliset ja lopulta muut. Taputtamisen syynä oli, että lentoemo kuulutti viettävänsä viimeistä työvuoroaan 46 työvuoden jälkeen. Aika haikeaa sinänsä..
Kentällä ravattin läpi rasittavien turvatarkastusten – ei muuten mutta tuon vyön poistaminen on hankalaa. Sitten koko kentän kaukaisimmalle Turun portille ja bussilla lentokoneelle.
Sinänsä lohduttavaa oli kuitenkin nähdä jo tässä vaiheessa omien laukkujen ehtiminen ja nostaminen lentokoneeseen, ettei tarvitse enää Turussa liukuhihnalla jännittää, kun vaihtoaika oli vain jotain 40 minuuttia. Finncomin lentokoneena oli jälleen potkurikone. Mainittakoon, että sen tunnus oli OH-ATE (o’hate). Kone nousi kiitoradalta ja aika jyrkästi kiipesi korkeammalle. Sen jälkeen kone kääntyi suhteellisen jyrkästi oikealla ja kesken kääntymisen kone putosi ihan hetken, mutta kallistui aika paljon. Kallistuma korjaantui kuitenkin nopeasti. Nousun jälkeen kapteeni selitteli, että olimme osuneet jonkun ison koneen nousun jälkeisiin suihkupyörteisiin. Selitteli se enemmänkin, mutta niistä ei kyllä saanut mitään selvää. Lennolla tarjoiltiin yksi Pätkis-suklaa ja pieni askartelupaketti pojalle. Loppumatka kotiin asti meni turvallisesti ja kotikin oli kunnossa pientä muurahais-invaasiota lukuunottamatta. Suihkun kautta töihin kello 09:ksi ja yöllä oli nukuttukin jotain 7.5 tuntia.
Se oli sitten siinä. Vähän yhteenvetoa. Suunniteltu lenkkeily ei vaan onnistunut. Se, että voi juosta kymmeniä kilometrejä -15′C pakkasissa, ei tarkoita että pystyisi juoksemaan 5km +35C helteissä. Lyhyesti sanottuna kyseessä on eri laji. Samalla vähän, mutta useasti juodut oluet eivät varmastikaan paranna kuntoa tai tuota aamuheräämisiä kello 06. Ehkä joku toinen kerta toinen elämä..
Isaanissa oli vähän tylsää. Songkraania ei olisi oikein jaksanut missään vaikka kyllä sitä ideologiaa ymmärsi paljon paremmin. Kaikki pitää suojata vedeltä ja hyväksyä kastuminen. Jäävettä tulee niskaan ja itse pitää vaan hymyillä ja kiitellä. Se on ainoa tapa selvitä hyvillä mielin.
Auringon kanssa oli taas palamisongelmia. Vältin aurinko aina kun mahdollista. Myös songkranin vesi huuhtelee aurinkorasvat pois, vaikka tökötti kuinka olisi vedenkestävää olevinaan. Nyt oli erittäin kuuma kausi meneillää. Vain loman neljänä ensimmäisenä päivänä satoi (Bangkok ja 3x Kuala Lumpur). Muutoin oli pelkkää aurinkoa. Lämpötila kai kiipesi kuulemma Pattayalla johonkin +38°C, mutta yhtään lämpömittariahan en ole kai Thaimaassa ikinä nähnyt.
Matkalla oli kuitenkin aika hyvä rytmi. Sai levättyä ja lennettyä. Välillä bailattiin ja sitten chillattiin. Välillä nukuin yöt ja välillä päivät. Ei mitään turhaa pakkoa tehdä mitään. Alussa kova meno ja hidastuen loppua kohti. Loman päätyttyä tuntui, kuin olisi ollut matkalla kaksi kuukautta. Ei siis mitenkään tylsää vaan todella onnistunut loma. Työasiat ja kaikki tuntuivat todella kaukaisilta. Näitä lisää!
—
Seuraava matka alkaa 24.12.2009. :)