Aamulla heräilin siinä makeasti (vaikkakin huonosti) nukutun yön jälkeen Moskovan kohdilla aamiaiselle kello 0530 Suomen aikaa. Lentoa oli enää tunti jäljellä. Aamiainen huiviin ja laskeutuminen. Laskeutumisen jälkeen ensin taputtivat suomalaiset, sitten taputtivat ruotsinkieliset ja lopulta muut. Taputtamisen syynä oli, että lentoemo kuulutti viettävänsä viimeistä työvuoroaan 46 työvuoden jälkeen. Aika haikeaa sinänsä..

Kentällä ravattin läpi rasittavien turvatarkastusten – ei muuten mutta tuon vyön poistaminen on hankalaa. Sitten koko kentän kaukaisimmalle Turun portille ja bussilla lentokoneelle.

Sinänsä lohduttavaa oli kuitenkin nähdä jo tässä vaiheessa omien laukkujen ehtiminen ja nostaminen lentokoneeseen, ettei tarvitse enää Turussa liukuhihnalla jännittää, kun vaihtoaika oli vain jotain 40 minuuttia. Finncomin lentokoneena oli jälleen potkurikone. Mainittakoon, että sen tunnus oli OH-ATE (o’hate). Kone nousi kiitoradalta ja aika jyrkästi kiipesi korkeammalle. Sen jälkeen kone kääntyi suhteellisen jyrkästi oikealla ja kesken kääntymisen kone putosi ihan hetken, mutta kallistui aika paljon. Kallistuma korjaantui kuitenkin nopeasti. Nousun jälkeen kapteeni selitteli, että olimme osuneet jonkun ison koneen nousun jälkeisiin suihkupyörteisiin. Selitteli se enemmänkin, mutta niistä ei kyllä saanut mitään selvää. Lennolla tarjoiltiin yksi Pätkis-suklaa ja pieni askartelupaketti pojalle. Loppumatka kotiin asti meni turvallisesti ja kotikin oli kunnossa pientä muurahais-invaasiota lukuunottamatta. Suihkun kautta töihin kello 09:ksi ja yöllä oli nukuttukin jotain 7.5 tuntia.

Se oli sitten siinä. Vähän yhteenvetoa. Suunniteltu lenkkeily ei vaan onnistunut. Se, että voi juosta kymmeniä kilometrejä -15′C pakkasissa, ei tarkoita että pystyisi juoksemaan 5km +35C helteissä. Lyhyesti sanottuna kyseessä on eri laji. Samalla vähän, mutta useasti juodut oluet eivät varmastikaan paranna kuntoa tai tuota aamuheräämisiä kello 06. Ehkä joku toinen kerta toinen elämä..

Isaanissa oli vähän tylsää. Songkraania ei olisi oikein jaksanut missään vaikka kyllä sitä ideologiaa ymmärsi paljon paremmin. Kaikki pitää suojata vedeltä ja hyväksyä kastuminen. Jäävettä tulee niskaan ja itse pitää vaan hymyillä ja kiitellä. Se on ainoa tapa selvitä hyvillä mielin.

Auringon kanssa oli taas palamisongelmia. Vältin aurinko aina kun mahdollista. Myös songkranin vesi huuhtelee aurinkorasvat pois, vaikka tökötti kuinka olisi vedenkestävää olevinaan. Nyt oli erittäin kuuma kausi meneillää. Vain loman neljänä ensimmäisenä päivänä satoi (Bangkok ja 3x Kuala Lumpur). Muutoin oli pelkkää aurinkoa. Lämpötila kai kiipesi kuulemma Pattayalla johonkin +38°C, mutta yhtään lämpömittariahan en ole kai Thaimaassa ikinä nähnyt.

Matkalla oli kuitenkin aika hyvä rytmi. Sai levättyä ja lennettyä. Välillä bailattiin ja sitten chillattiin. Välillä nukuin yöt ja välillä päivät. Ei mitään turhaa pakkoa tehdä mitään. Alussa kova meno ja hidastuen loppua kohti. Loman päätyttyä tuntui, kuin olisi ollut matkalla kaksi kuukautta. Ei siis mitenkään tylsää vaan todella onnistunut loma. Työasiat ja kaikki tuntuivat todella kaukaisilta. Näitä lisää!

—

Seuraava matka alkaa 24.12.2009. :)

Aamulla oli taas vähän väsynyt olo, kun heräiltiin kello 0850. Aamu oli jo pitkällä ja nopeaa siirtymistä aamupalalle ei kukaan halunnut tehdä. Pian huomasimme, että aamupala olikin jopa 1030 asti ja hyvä niin.

Hitaasti siinä sitten heräiltiin ja käytiin syömässä vähän ja mentiin ilmajunalla jälleen keskustaan Siam Paragoniin.

Rouva jatkoi Pratunamin markkinoille vaateostoksille ja me menille Fredin kanssa kauppakeskuksen pohjakerroksessa olevaan Underwater Worldiin. Otin meille koko paketin, joka sisälsi akvaariokierroksen, ajelun lasipohjaveneellä, 3D-teatterin ja tuliaiskassin. Tosin näistä akvaariokierroksen lisäkkeistä vain teatteri oli vaivan arvoinen. Fredi pääsi thain hinnalla, mutta itse jouduin maksamaan länsimaalaisen hinnan.

Akvaariot oli pääosin pimeän käytävän reunoilla, mutta oli myös suuria altaita ja yksi syvä suuri akvaario (ehkä noin koripallokentän kokoinen allas), jonka pohjalla kulki lasinen kaarikäytävä. Suuressa altaassa oli tietysti kaikenlaisia kaloja ja otuksia, mutta vakuuttavimpia olivat tietysti haita ja suuret rauskut. Tarkoista lajeista en osaa sanoa, koska en osaa kovin hyvin thaita, latinaa tai englantia näiden eläinten nimien kohdalta. Tai vaikka olisi ollut suomeksikin niin eipä se olisi paljoa auttanut. Joku hai ja joku rausku. Kala kuin kala. Paitsi jättiläislangustit – ne oli isoja ja rumia.

Lasipohjaveneajelu oli aika pettymys. Ei sieltä mitään oikein nähnyt ja varsinkin ko. altaan pohjassa kulki tuo lasinen käytävä, jossa jo aikaisemmin tuli vierailtua.

Elokuvateatterissa käytettiin laseja, joissa oli eri linsseissä erilainen polarisaatio ja valkokankaalla oleva sotku muuttui aidosti kolmiulotteiseksi. Itseasiassa teatterin nimi taisi olla 4D jne. ja se ylimääräinen D ilmeisesti johtui siitä, että elokuvaa vauhditti hetkellisesti eteen ja taakse kallistuvat tuolit sekä ilmapumput jotka puhalsivat kylmää ilmaa milloin kasvoille milloin niskaan. Elokuvan aihe oli avaruusrakettilento, jossa oli kolme astronauttikärpästä mukana. Kuitenkin nuo lisä-D-efektit pelottivat Frediä ja jouduimme jättämään näytöksen kesken. Ei se mitään. Olihan meillä molemmilla kova nälkäkin, joka saatiin tukahdutettua McDonaldsissa.

Sen jälkeen odoteltiin rouvaa ja katseltiin lapsille tarkoitettua merenneitoshowta ja lähdettiin vähän hotellille lepäilemään.

Ilta kuuden jälkeen lähdettiin syömään MBK:iin sushia johonkin tuttuun ravintolaan. Suomessa sushi on niin kallista ja/tai huonoa, että pakko syödä täällä. Takaisin tullessa ilmajunalla odoteltiin vaihtoasemassa meidän hotellille menevää junaa, mutta pari kertaa tuli kuulutus, että junassa on jotain teknisiä ongelmia.. Totesin, että koska ko. suuntaan menee vain yksi raide niin yksi rikkinäinen juna tarkoittaa, että mikään muukaan juna ei kulje. No, otettiin siitä vauhdikas ja vaarallinen tuktuk hotellille.

Nopea pakkaaminen, check-out ja taksi lentokentälle. Lentokentän tiellä ihan vähän ennen kenttää oli valokylttejä autojen “turvatarkastuksesta” jne. joka siis tarkoitti, että viiden hyvin kulkevan kaistan autojen piti kulkea yhden kaista levyisen käytävän läpi. Siinä oli ympärillä poliiseja ja sotilasryhmä. Kai ne haluavat estää uuden mahdollisen lentokentän valtauksen. Mahdollisesti sama hidaste oli myös mennessäni kiirellä Kuala Lumpurin suuntaan, mutta silloin oli kai enemmän auki olevia kaistoja..

Lentokentällä tietysti jännitettiin, että miten menee laukkujen painojen ja jatkolentojen kanssa. No kilot oli yhteensä kolmelta jotain 51kg ja vain pojan jatkolento puuttui heidän järjestelmästään. No, se saatiin nopeasti vartissa korjattua. Ei muuta kuin lentokoneeseen ja kohti Suomea. Laitoin maukkaan kana-aterian ja kahden Koffin jälkeen tulpat korviin ja valosuojan silmille.

Aamulla lähdettiin Pattayalta pick-upilla kohti Bangkokia. Matkalla ihmeteltiin puolivalmiita bussien runkoja ajelemassa jonossa tosin poliisisaattueessa. Myöhemmin Suomessa näin vastaavia runkoja autonkuljetusauton kyydissä niin niissä oli samanlainen kuljettajan jakkara vakiovarusteena.
Lisäksi kuviin tarttui jotain tv-autoja.

Bangkokissa jäin hotellille huilimaan perheen suunnatessa johonkin ostoksille.

Iltapäivällä käytiin syömässä Nana Plazalla, ihmeteltiin ruuhkaa ja kierreltiin Siam Paragonissa.

Ihmettelin ostarin pihalla olevaan thaityttöä. Ulkona oli paahtava helle, 38°C ja sillä oli silti mustat sukkahousut. Rouva selitti, että kyseessä on korealaista. Koreassa oli vielä pari viikkoa sitten (Soul Marathon) nollakeli. Sukkahousut sopii ehkä sinne, mutta miten Thaimaahan?

Ostoskeskuksessa oli joku tapahtuma. Värikkäät tytöt kuuluttivat jotain, mallitytöt istuivat jähmettyneinä ja jotain esillepanoja sai kai äänestää. Ihan sama, mutta näyttävää kuitenkin.

Ostarin parkkihallissa oli taas suomipojalla ihmeteltävää. Mopoja koko kerros täynnä silmänkantamattomiin.

Illalla päätettiin lähteä jälleen sushille ja päädyimme uudestaan Centraliin. Napa täyteen jossain ja sen jälkeen kävin Raymonds-suomibaarissa parilla oluella jutustelemassa. Baarissa oli eräs thai, joka puhui suomea aika hyvin. En kuitenkaan onnistunut saamaan häntä juttelemaan vaimoni kanssa suomeksi. Elämässäni en ole kuullut, että kaksi thaimaalaista puhuisi keskenään suomea. ;)

Ensin kuitenkin tärkeimmät eli Kiina Formula-1 kilpailu, jota taas olin katsomassa Best Cornerissa. Söin samalla hampurilaisateria-aamiaisen. Sateisen kilpailun ohella sai seurata vieressä kadulla riehuvaa vesisotaa. F1-kilpailun jälkeen kuljimme ympäri Pattayan Walkin Streettiä jne. Paljon iloisia ihmisiä liikkeellä.

Iltapäivällä käytiin uima-altaalla. Fredi tykkäsi uida renkaan kanssa ja rouva yritti ottaa aurinkoa. Oli kuitenkin sen verran myöhä, että varjo vuoksi auringonottopaikkaa piti vaihtaa kymmenen minuutin välein.
Illalla käytiin taas BigC:n Fuji:ssa sushilla. Takaisin tulomatkalla pysähdyttiin vielä iltatorilla ja nukkumaan päädyttiin kello 21 aikoihin.

Iltapäivällä mentiin Pattaya Parkiin. Siellä vierailtiin myös näkötornissa, mutta se oli hienoinen pettymys. Ensinnäkin se oli sen verran syrjässä, että sieltä ei nähnyt itse kaupunkia – pelkkiä kattoja vaan. Lisäksi esim. näköalatasanteen ikkunat oli jokseenkin lähmäisessä kunnossa, että niitä ei oltu kyllä viikkoon pesty. Tai sitten vuoteen. Joka tapauksessa ne oli kuitenkin niin likaisia käsien ja hiuksien jäljistä ettei ikkunoihin halunnut koskettaa (ja liata niitä siten lisää).

Sen jälkeen jatkoimme paahtavassa auringossa vesipuistoon. Itse pysyttelin varjossa Changia lipitellen ja lehteä lukien, mutta Fredi ja rouva nauttivat vesipuistosta. Muut asiakkaat oli ehkä arabeja tai thaimaalaisia. Venäläisiä oli aika vähän. Vesipuisto on kyllä ihan suositeltava, mutta se vaan oli minulle liian aurinkoine ja kuuma.

Illalla käytiin BigC:ssä ostoksilla ja Food Courtissa syömässä. Kolmen hengen ruoka maksoi iiison Colan kanssa 115THB. Nyt tähän mennessä ei olla budjettimatkailtu ja yleensä ateria on maksanut 4-8 kertaa enemmän.

Yöllä sitten perinteinen baarikierros.

Rouvat kävivät thaihieronnassa rannassa. Sen jälkeen koko suvun checkout ja taksilla satamaan ja laivaan.

Mopo palautettiin sinne mistä se oli löydettykin, otettiin yhteiskuvia, putputeltiin paatilla mantereelle. Ban Phen päässä sitten apinareitti kahden muun laivan läpi laiturille. Kuski oli satamassa vastassa ja siitä ajeltiinkin pikkubussilla Pattayalle.

Suku jäi vaimon siskon asunnolle ja lähdimme vaimon kanssa teettämään vaimolle tatuointia. Hän oli joskus yhdeksän vuotta sitten ottanut humalassa huonon tatuoinnin vasempaan ranteeseen. Oltiin pitkän aikaa mietitty, että mitä sille tehdään mutta lopulta tehdään. Lopulta saatiin aikaiseksi hommata siihen peittotatuointi. Parin toimiston kautta päädyttiin jollekin “hyvälle” tatuoijalle. Tatuoija oli kyllä sinänsä ammattitaitoinen, mutta ei mielestäni mikään taiteilija. Valittua ruusuketta ei millään meinattu saada oikeaan kokoon eikä hän halunnut muuttaa sen kokoa ja muotoa. Vaadittiin kuitenkin ja valokuvaesimerkkien kanssa saatiin hänet tekemään haluamamme tatuointi ja jälki olikin hyvä. Vaimolla ei ollut tatuoidessa mitään pahempia ongelmia jonkinlaista kipua huomioimatta. Takaisin tullessa mopolla rouva sai päälleen ja käsilleen tuoreen tatuoinnin päälle sangollisen vettä. Kiroilutti, mutta ei kaaduttu. Normaalisti siihen kai olisi tullut joku laastari tai peite päälle, mutta ranteen kohdalle ei saa oikein mitään kestävää ratkaisua.

Illalla käytiin vielä thaihieronnassa molemmat. Päivä oli ollut raskas ja lopulta itse päädyin nukkumaan jossain kello 20 aikoihin, kun muu suku suuntasi johonkin syömään bbq:ta. Minä nukuin koko illan, yön ja aamun.

En sitten jäänyt Koh Sametille. Olisi pitänyt. Pattayan songkraan alkoi käydä hermoille. Tai ei niinkään hermoille, mutta se rajoitti paljon liikkumista. Jos joskus aion taas tulla tänne songkraanin aikaan niin yrittäkää pidätellä minua. Noh, jos osuu kahteen viimeiseen päivään niin se voi olla ok, mutta ei koko ajaksi.