Mitään ei kadonnut eikä varastettu koko matkan aikana. Mikään ei jäänyt harmittamaan enkä tainnut tulla pahemmin huijatuksi.

Sopivan pituinen matka, että tuntuu hyvältä palata Suomeen taas vähäksi aikaa. Sopivan pituinen myös sen vuoksi, ettei pienet sairastumiset harmittaneet. Seuraava reissu toivottavasti puolentoista vuoden kuluttua joulun aikoihin.

Kiitokset isälle, Jannelle, Esalle, Kermitille, rouvan perheelle, Thaiklupille, Thairylle, Markus Lehtipuun Suomalainet matkaopas – Thaimaa, Kapsi rylle sekä kaikille lukijoille.

Fredi heräsi heräsi sitten lakikorkeudessa vähäksi aikaa. Ruokailu kerkesi jo alkaa, mutta Fredi nukahti uudelleen että saimme syötyä rauhassa. Rouva pitää minua ehkä sairaana, kun minulle tuli kyynel silmään saadessani kylmän Koff III-tölkin käteeni. Koko yö meni puoliksi valvoen Fredin perässä, mutta saatiin myös nukuttua ehkä useampikin tunti.

Aamupalan munakkaat, sienet, sämpylät ja jotkin eivät oikein maistuneet eikä kahvikaan mitään herkkua ollut. Yleensä olen kuitenkin pitänyt lentokonesafkasta vaikka sitä niin usein parjataankin. Fredi herätettiin laskeutumisen aloituksessa ja sen aikana Fredi pysyi rauhallisena. Suomi näytti kauniilta ja pellot keltaisilta. Aika vähän ketään missään liikenteessä. Pari kuorma-autoa oli liikeessä. Thaimaassa samaan aikaan päivästä olisi täysi hälinä päällä missä vain.

Laskeutuminen ja tullimuodollisuudet menivät tietenkin ongelmitta ja minun matkalaukkuuni oli kirjoitettu teksti (thaiksi): “Viimeinen laukku lennolle AY98 – Paljon onnea.”

MBK-ostoskeskuksen edustalla eräs ystävällinen mies tuli kyselemään kaikkea, johon tietysti vastailin kohteliaasti (tosin en koskaan kerro missä hotellissa asun). Hänellä oli sisko joka oli menossa Suomeen toihin sairaanhoitajaksi (?) ja hän pyysi, että voisinko kertoa siskolle enemmän Suomesta. Keskustelun lopuksi hän ehdotti, että mennään moikkaamaan sisko ihan kahdenkymmenen minuutin taksimatkan päähän. Valitettavasti tämä ei minulle käynyt, niin mies kätteli ja kiitti ja katosi liikenteen vilinään. Varmaan olisin päässyt johonkin bordelliin tai rahoistani tai sekä että. Jos olisin täysin vahingoittumaton niin mielellään voisi käydä katsomassa mihin tuollaiset reissut yrittäisivät johtaa. Samoin voisi kokeilla moottoripyorätakseja Bangkokissa sekä lähteä taksikuskien tarjoamille ilmaisille matkoille eri palveluiden perään. Nyt vaan joutuu tyytymään arvailuiden varaan.

Matkasin toisella taksilla Dusit Zoo:hon eli eläintarhaan. Ei mitään ihmeellistä kuin eläintarha. Paitsi tietysti yoeläinten talo. Hämärä käytävä, jonka varrella on ikkunallisia vieläkin pimeämpiä huoneita, joista noin viidenneksestä pystyi näkemään että siellä todella on joku. Lähinnä jotain yokissoja tai rottia.

Niin ja saavuttuani eläintarhaan kävelin ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia näkemättä mitään muuta kuin mustia korppeja sekä kaksi noin metrin pituisen vihreän häkistään karanneen liskon, jota kaksi tyontekijää henkensä kaupalla yrittivät saada puusta alas. Kaveri kiipesi viereistä puuta kädessään pitkä seiväs ja lisko kiipesi toisen puun latvaan kunnes seipään pituus ei enää riittänyt. En jäänyt seuraamaan miten näytelmässä kävi.

Tarkoitus oli jatkaa tästä johonkin temppelille tai palatsiin, mutta astuessani ulos eläintarhasta ja tutkiessani karttaa alkoi sataa aivan älyttomästi. Juoksi lähimpään taksiin sateensuojaan ja pyysin häntä ajamaan lähimmälle Skytrain-asemalle.

Sadetta vältellen kävelin ympäri keskustan kauppakeskuksia. En osta mitään, koska merkkimuotivaatteet eivät muutenkaan kiinnosta minua ja hintataso ei ole mitenkään erityisten alhainen.

Kävellessäni kohti Pantip Plazaa (tietokone, -tarvikkeiden, -ohjelmien myyntiin erikoitustunut ostoskeskus) eräs toinen ukkeli taas alkoi heittämään juttua. Hän kertoi mm. käyneensä Suomessa “Thousand Lakes” rallissa talvella -87, antoi kävelyohjeita Pantip Plazalle eikä pyytänyt eikä tarjonnut mitään. Tämä on se syy miksi juttelen ystävällisesti kaikennäkoisille puheliaille ihmisille täällä.

Pantip Plazalla jälleen olisi ollut paljon kaikkea laitonta ja vähemmän laitonta tietokonetavaraa kaupan, mutta en jaksanut pysähtyä muualle kuin internetkahvilaan.

Tästä sitten suuntasin hotellille hakemaan matkalaukun ja sieltä Skytrainilla On Nut:n päätepysäkille, josta otin taksin lentokentälle. Näin välttää keskustan ruuhkat mahdollisimman hyvin. Olin alunperin Bangkokiin tullessani ostanut 300THB Skytrainkortin, mutta siitä jäi 100 THB käyttämättä ja lykkäsin sen päätepysäkin ulkopuolella ensimmäiselle vähän nuhjuiselle kaverille.

Lentoasemalla muutaman tunnin odottelun jälkeen rouva ja Fredi saapuivat painavine matkalaukkuineen. Mukava nähdä taas perhettä.

Suhteellisen painavat matkalaukut menivät koneeseen ilman suurempaa yskimistä ja Fredistä (yksi vee) ei maksettu 500THB lentokenttäveroa. Lähinnä ajan tappamista – Fredi työnsi trolleytä pitkin käytäviä (välillä polvillaankin) ja minä ohjasin sitä yhdellä sormella. Ainakin henkilökunnalla oli hauskaa. Ja Fredin sai sopivasti väsytettyä lentoa varten vaikka hän olikin nukkunut päivällä aika vähän.

Totesin tuossa Skytrainista alas kompuroidessani, että naarmut jalkojeni sisäsyrjissä eivät johdukaan jalkakäytävien kivistä vaan omista sandaaleistani. Kun vähänkin toisen sandaalin pohja osuu toiseen jalkaan niin tuo pitävä pohjakuvio repäisee jalan verille. Tosin nämä Suomesta ostetut sandaalit (Merrell) ovat hyvin kestäneet koko matkan.

Näin ensimmäisen “kolarin” tällä reissulla juuri tästä internetkahvilasta kirjoittaessani. Kaksi autoa kohtasi kapealla (mielestäni yksisuuntaisella) tiellä ja väistäessään toisiaan molemmat kiihdyttivät aika kovasti ja marginaali autojen välillä ei riittänyt. Molemmista vähän kyljet naarmuilla, mutta ei henkilövahinkoja tietenkään.

-

Kävin jossain Erawan alttarin tienoilla pyorimässä.

Kävelyreissun päätteeksi päätin käydä katsomassa tämän Jim Thopsonin museo. Arkkitehti ja tiedustelu-upseeri Jimi saapui Thaimaahan toisen maailmansodan jälkeen ja ihastui Thaimaahan ja kehitti silkin valmistusta ja osaltaan nosti thaisilkin siihen asemaan maailmalla missä se tänä päivänä on. Ilmeisesti kaverista tuli sen verran rikas, koska osti paljon taidetta ja aarteita sekä siirrätti pihalleen erillaisia rakennuksia ympäri Bangkokia. Jim katosi 1968 Malesian Cameron kukkoloille salaperäisesti, jonka jälkeen omaisuus säätioitettiin ja rakennukset toimivat nykyään museona. Taloissa ei pääse yksin kävelemään vaan joka 20 minuutti lähtee opastettu kierros liikkeelle. Kierros kesti jotain 40 minuuttia ja vetäjä puhui ihan hyvää englantia, mutta elehditty tarinankerronta oli vähän teennäistä. Hienoja teak-rakennuksia, vanhaa thaimaalaista taidetta, kiinalaista posliinia ja kurkistus vanhaan elämäntyyliin.

Puussa pihalla oli mehiläispesä, jota opas esitteli innokkaasti. Eräs seurueesta kysyi, että “Onkohan siitä saatu jo hunajaa?” johon totesin juntisti, että “Ainakin tässä talossa on tarpeeksi kuppeja ja kippoja sitä varten.” Joo, ei tuo nyt kovin mielenkiintoinen ollut, mutta koska olen ko. museon vieressä niin monta kertaa hotellissa yopynyt niin oli tuo hyvä käydä katsomassa.

Kaikenkaikkiaan museo oli hyvin toteutettu ja hyvällä maulla, vaikkakin ihan viereen oli rakennettu jo rupsahtamiskunnossa oleva kerrostalo ja viereisessä kanaalissa porhalsivat meluisat pikaveneet. Tila tuntui ahtaalta, mutta Bangkokissahan sitä ollaan.

Kanaalin vieressä oli “turva-aita”.

Tämän jälkeen vähän lepoa hotellilla ja viimeistä iltaa “The last night in Bangkok” viettämään Afterwork:iin Formula-1 Saksan osakilpailua katsomaan. Vaihtoehtona olisi tietysti ollut Lumpinin thainyrkkeiluottelut, mutta jätetään se jälleen seuraavalla reissulle. Kimi parkkeerasi ajokkinsa kesken kisan, joten ei siitä sen enempää. Tarkoitus oli mennä ihmettelemään menoa Soi Cowboy:lle, mutta lopulta minun ja Soi Cowboy:n välissä oli (sanotaan vaikka) seitsemän kaistainen yksisuuntainen katu täynnä autoja ja moottoripyoriä. Usean minuutin jahkailun ja ihmettelyn jälkeen päätin luopua kadunylityssuunnitelmista ja ajattelin kokeilla Bangkokin uutta metroa.

Metro ei kulkenutkaan kovin syvällä vaan tällä Asoken asemalla oli vain kahdet noin kymmenen metrin rullaportaat. Skytrainin rahakortti ei kelvannut metrossa (“Different company”) vaan oli ostettava oma poletti automaatista, joka soi myos seteleitä sekä antoi vaihtorahaa. Metro oli mielestäni aivan Skytrainin kopio paitsi, että kuljetaan maan alla, on rullaportaat sekä asemilla on junan ja laiturin välillä seinä missä on automaattiliukuovet junan ovien kohdalla.

Matkasin Sala Daengille Patpongin alueelle. Hieman sataa tihutti, mutta ei liikaa. Kopioitujen tallenteiden tarjoajien äänet sorinat alkoivat kuulosta Tähtien Sodan pikkurobotin tietokonekieleltä “siidiisdividiisekmuviooljuuwant”. Istuksin illan gogo-baareissa kaljaa litkien. Voisi kai ajan käyttää huonomminkin.

Illalla oli tarkoitus mennä johonkin katsomaan Formula 1-aika-ajoja, mutta myöhästyin usealla tunnilla. Luotin MTV3:n näyttävän aika-ajot suorina, mitä he eivät tällä kertaa kuitenkaan tehneet, joten toivotaan parempaa onnea huomisen kanssa.

Etsiskelin jotain ruokapaikkaa ja lopulta päädyin Subway:hin kinkkisämpylälle. Aina ei jaksa KFC:ssä syödä. Löysin mm. vahvasti muslimituristien (jotain arabeja tms.) kansoittaman alueen. Aika jännää. Vaikkeivät nämä välttämättä ole sitä räjähtävää sorttia, niin ei kovin viihtyisältä tuntunut. Arabit olivat kuin kotonaan omankielisten palveluiden keskellä.

Sitten kävin vielä vähän hotellilla lepäilemässä ja suuntasin Nana Entertainment Plazalle. Ensimmäiseksi osuin vahingossa ladyboy a-go-go-baariin. Jahas, että tälläisiäkin on olemassa. Kerkesin vielä tilata oluenkin, mutta se jäi juomatta. Kiertelin muutamia baareja ja kävin Nana Discossa. Ei mitään ihmeellistä. Vatsakipuja – ehkä liikaa salaattia Subwayn sämpylässä.

Totesin, että hotellin suihkusta ei tule lämmintä vettä – jee…

Siitä sitten lavataksilla Pattayan bussiasemalle ja bussi Bangkokiin Ekkamain bussiasemalle. Tällä asemalla on Skytrain ihan sadan metrin päässä, joten matkustaminen siitä eteenpäin on helppoa eikä tarvitse tapella agressiivisten taksikuskien kanssa.

Ekkamailta sitten Asok-asemalle ja hotelliin.

Hotellin nimi oli Raumchiff Plaza tai jotain. Hintaa oli internetvarauksella 900THB/yö. Varasin siis hotellin juuri saman päivänä ja he eivät (vapaapäivän vuoksi) varmasti olleet saaneet varausta. Sanoin tehneeni varauksen, jolla tiedolla sain siis alennuksen. Jos hotellin aula oli kolkko, niin huoneen käytävä oli viera karumpi, tunkkainen ja hämärä. Jonkun naisen vingunta jostain huoneesta kuului käytävälle (noin klo 1700). Huone haisi pirusti tupakalle ja jääkaapissa ei ollut muuta kuin sulamassa ollut pakastin ja kaksi pulloa vettä. Sentään viereisessä huoneessa oli suomalaisia. En nähnyt heitä koskaan, mutta tiedän sen koska seinät olivat paperinohuet ja normaali juttelu kuului läpi selvästi. Katolla oli upea uima-allas, mutta baarissa ei ollut henkilökuntaa. Periaatteessa kaikki oli ihan siistiä, mutta jotenkin hämäryys ja hajut tekivät koko olemuksesta todella epäilyttävän.

Ok, ei se mitään mutta pitää taas etsiä uusi hotelli huomena.

Illalla matkustin jälleen MBK:n nurkille tarkoituksena mennä elokuviin. Fantastic Four oli näytöksessä 2220 alkuperäisäänityksellä ja thai-tekstityksellä (120THB). Sitä odotellessa kävin syömässä jälleen vähän japanilaista safkaa. En ymmärrä miten sushi voi olla niin täyttävää, kun en jaksanut edelleenkään syödä kuin jotain viisi lautasellista Kobukin veneistä.

Kävin myös Bangkok Hardrock Cafe:ssa, joka hieman yllätyksellisesti oli täysin käynnissä – livemusiikkia ja alkoholimyyntiä. Join noin 360THB arvoisen Guinessin (tarjoilupalkkio oli sisällytetty laskuun).

Sitten valuin jälleen elokuvateatteriin ja siinä istuinpaikkaa valitessani tajusin, että teatteri ei taidakkaan olla kompleksin suurin. Tämä oli kolmas ja olisi ollut varmasti ihan hieno jossain Lappeenrannan mittakaavassa, mutta oli siis paaaljon Kinopalatsia pienempi. Noh, olin siis ajatellut mennä katsomaan elokuvateatteria, mutta jouduinkin tyytymään itse elokuvaan. Noh, elokuva oli hyvä. Jossain Pattayan suomibaarissa kuulemani ohjeen mukaan olin varannut reppuun pitkähihaisen paidan, mikä tulikin tarpeeseen elokuvan puolivaiheessa. Ei nyt ihan jäätävää ollut, mutta aika viileä kuitenkin.

Kotiin taksilla – jännää miten taksikuski ei ymmärrä edes ääntämiäni numeroita vaan ne pitää kirjoittaa ilmaan moneen kertaan…

Ajattelin kokeilla vähän sukeltelua tässä joku päivä. Tai sitten menen takaisin Bangkokiin ihmettelemään. Kuitenkaan en mene nyt enää maalle vaan tapaamme rouvan ja pojan kanssa viimeistään lentokoneessa. Loma on kohta lopussa, mutta vielä on vähän aikaa jäljellä. Hauskaa on ollut tähän asti.

Tänään on ilmeisesti kaikki baarit kiinni tai eivät myy alkoholia jonkun buddhalaisen jutun vuoksi. Ei tiedä, mutta ei haittaa. Minibaarissa on se pari kaljaa jos niin janottaa.

-

Päivällä kävelyä rantakadulla. Heh, nuo muutaman tytöt tuossa rannalla olivatkin “ystävällismielisiä ja puheliaita”. En ollut huomannutkaan tuota rouvan kanssa liikkuessa. En siis todellakaan tunne tätä Pattayan meininkiä kovin hyvin. Kävin myös Ripley’s Believe or not-museossa. Hintaa oli jotain alle 380THB (?). Näyttely koostui lähinnä vahareplikoista kaikesta Ripley’s kamasta. Ei mitään kovin ällistyttävää ja vahamallit olivat selvästi ei niin tältä vuosisadalta, mutta oli museossa muutamia ihan hyviäkin ideoita. En kuitenkaan viitsi spoilata niitä enempää.

Ostin taas muutaman DVD:n. Kuten edelliselläkin kerralla niin:
- 1/5 tietokoneen DVD ei tunnista.
- 1/5 levyllä johon on printattu kannen mukainen oikea etiketti, onkin jokin muu leffa

Hintaa oli 150THB/kpl. Saisi kai 100THB:lläkin, jos jaksaisi tinkiä.

Illalla pyörin Soi 7-8 alueella. Kaikkialla näyttäisi olevan täysi miehitys, mutta valot ovat himmeällä eikä musiikkia kuulu. Ilebarissa juodaan terästettyä teetä tai kahvia ja ohi ajanut moottoripyöräpoliisi käänsi päänsä toiseen suuntaan.

Rouva pääsi perille Buri Ramiin ja mä menin suht aikaiseen nukkumaan. En oikeastaan osaa täältä mihinkään päiväretkille yksin lähteä. Kahdestaan on helpompi ja rouvan kanssa kusetuksen mahdollisuus on hieman pienempi, kun asiat pystyy sopimaan tarkemmin ilman väärinkäsityksiä tai tahallaan väärinymmärryksiä (esim. hintojen suhteen). Lähden huomena Bangkokiin. Luulen, että viihdyn siellä paremmin.