Chillailua kämpillä ilman kiirettä mihinkään. Ajattelin, että voisi vuokrata itselleen ja tietenkin perheelleen jonkun pikkuauton niin saisi ratkaistua tuon lasten turvallisuusongelman vähän paremmaksi. Siis mopotaksien käyttäminen kypärättömien lasten kanssa ja muutenkin vähän hirvittää. Vuokraus tulisi kuukausisopimuksella olemaan jotain 30000THB eli 800 EUR eli 200 EUR viikko. Vuokraus voi onnistua myös 20000THB. Jotensakin kallista, joten päädyttiin lähtemään maalle hakemaan autoa, kun sieltä saamme siskon auton lainaksi ilmaiseksi. Ostettiin siis bussiliput Buriramiin ylihuomiselle perjantaille.

Iltapäivällä taas koko perhe oli muutaman tunnin unten mailla.

Mali ja sisko kävivät hieronnassa ja mä hengailin lasten kanssa. Itse en olekaan vielä käynyt hieronnassa. Tilanne pitää korjata ASAP.

Illalla syömässä perheen kanssa jossain pubin terassilla. Pieni lapsi, Fredi, liikenteessä 22 jälkeen ei aiheuta mitään katseita. Tai no joku kutsui kadulla söpöksi.

Sen jälkeen baarikierros omineen. Jonkun ukon mielestä näytän Julian Assangelta. Ajatus tuntuu hauskalta, että Julian ei olisikaan Englannissa vangittuna,vaan häärii Pattayalla. Olen kuullut vastaavan tarinan niin monta kertaa.

Passin tarkastus valitti passista löytyneistä yhden päivän ylityksistä, mutta ei mitään sen enempää ongelmaa. Minulla ei ole mitään viisumia eikä jatkolentoa, mutta sanoin lähteväni Kuala Lumpuriin jouluksi. Se riitti.

Mali ja joku kuski oli lentokentällä vastassa. Itse olin aika tillintallin unenpuutteen vuoksi, mutta ei pystynyt nukkumaankaan. Thaimaa ei tuntunut mitenkään erityisen lämpimältä. Kosteata kylläkin. Lentokentältä suunnattiin Pattayalle.

Liikennekamera otti kuljettajasta ylinopeuden vuoksi kuvan, joten kuljettaja joutui kääntymään tieltä pois pikkuteille. Kuulemma vähän matkan päässä olisi poliisiratsia ja otettujen kuvien mukaan tulisi sakkoa. Ilmeisesti sakkoa ei tule postitse, joten tämä oli halvempi vaihtoehto.

Perillä Pattayalla sitten koko perhe yhdessä. Asumme Malin siskon omakotitalossa kaikilla mukavuuksilla aika parin kilsan päässä Pattayan keskustasta. Tämä on tällainen perinteinen aidattu ja vartioitu alue, jossa on monta saman kokoista taloa omilla aidatuilla tonteillaan vierivieressä. Suomessa ei ole vastaavaa kai missään.

Lotta on oppinut ryömimään. Vetää itseään eteenpäin ja potkii toisella jalalla.Maailma on laajentunut paljon ja uutta ihmeteltävää ja suuhut laitettavaa riittää. Ja kaikki esineet, asiat ja ihmiset palkitaan ihanalla hymyllä. Fredi sai Lego Creativityn “joululahjaksi”. Hän uskoo edelleen joulupukkiin. En jaksanut säästää tätä lahjaa jouluu, koska hän todella tykkää leikkiä Legoilla ja niitä ei ole muuten mukana yhtään. Maalle niitä on vähän huono viedä, kun siellä leikitään usein ulkona. Hän odotti tosin enemmänkin lahjoja kuten jouluun kuuluukin, mutta katsotaan sitä uudelleen jouluaattona.

Päivällä sitten loppui virta kokonaan ja nukuin pimeän tuloon asti (ilta kuuteen).

Illalla käytiin Lotus kauppakeskuksessa syömässä sushia ja kuumapannuruokaa ja sen jälkeen kävin tekemässä tärkeimmät ostokset – puhelinliittymä (50THB eli reilu 1 EUR) ja 600 THB puhelinrahaa. Lisäksi tietysti kassillinen kaikkea hygieniatuotteita. 50 tuntia kuukaudessa GPRS nopeudella (max 376kb/sec, avg. 100-200kb/sec). Riittää puhelimeen. Matkaa tehtiin parilla mopotaksilla ja jotenkin hirvitti kun lapset on välissä kyydissä ilman kypärää. Lotalle ei mitään kypärää voi vielä päähän laittaakaan, mutta ostettiin tuolta Lotuksesta Fredille oma kypärä.

Illalla lapset jäi nukkumaan Malin siskon kanssa ja käytiin Malin kanssa peruskierroksella Pattayalla Soi 8:n suomibaareissa ja Walking Streetillä. Eipä mitään ihmeellistä. Suomessa on toisenlaista ja nyt ollaan Thaimaassa ja sen kyllä huomaa kaikesta. Pitäisi ottaa korvatulpat aina mukaan jos menee diskoon. Vasen korva on herkkä ja tuppaa soimaan sen parin vuoden takaisen hiekkaa korvassa-episodin jälkeen.

Pattayan vesisota vähän heikensi intoa liikkua ja en mahdollisesti ikinä enää sisällytä songkran juhlaa matkaani, mutta ei siitä liikaa haittaa ollut kun sain tuon Koh Sametin keikan tehtyä.

Koh Samet oli mukava paikka. Suhteellisen siisti saari ja rantahiekka oli aika valkoista, mutta roskia tietysti oli sielläkin. Saaren tiet olivat aivan tolkuttoman huonossa kunnossa joka tietenkin selitti yllättävän kalliit taksimaksut. Saarella oli paljon thaimaalaisia lomalaisia ja iltamenot olivat mahtavia vaikka ihmisiä ei aivan älyttömästi liikkeellä ollutkaan.

Lopussa tietysti meno vähän hiipui, kun oli kuumeinen olo mutta eipä sekään harmittanut vaan jopa helpotti kotiinpaluuta.

Jaajaa, mutta siitä aamiaisen jälkeen olo lähtikin paranemaan ja kävin tekemässä minulle kirjoitetun ostoslistan mukaiset ostokset ympäri keskustaa Chit Lomin BigC:ssä, MBK:ssa jne.. On maanantai ja kaikki (90% thaimaalaisista) ovat pukeutuneet keltaiseen t-paitaan kunniottaakseen kuningasta tai jotain.. Paitoja on kuitenkin kaupan suhteellisen vähän mahdolliseen menekkiin verrattuna. Tai sitten vaan en niitä nyt oikein löytänyt. Jotenkin nuo farangit, jotka ovat pukeutuneet keltaiseen paitaan vähän ihmetyttävät…

Illalla pakkaamisen kanssa meni paljon aikaa ja siinä 21 aikoihin checkout ja vielä iltapala hotellin ravintolassa. Ei uskaltanut koko päivänä syödä mitään erikoista vaikka ruokahalu oli palannut. Hotellin raflasta ensin spagetti bolognese ja toisella kerralla paistettua riisiä.. Ennen lentoa ei siis halua mitään vatsan väänteitä jostain sushista vaikka sitä tekikin mieli…

Taksi lentokentälle ei laittanut mittaria päälle, mutta tinkaamisen jälkeen maksoin 350THB + tietullit 40+25. Suvilla jännitin tietenkin jälleen matkalaukun painon kanssa, mutta se olikin vain 16.5kg, kun se tuntui joltain 25 kilolta… Eipä mitään erikoista. Ostin silmälapun kun aina on osastolla joku josta on hyvä idea avata ikkunan varjostin lehden lukemista varten.

Lento oli ajallaan.

Yöllä heräsin pariin otteeseen, mutta illan elokuvat eivät kiinnostaneet niin ei voinut muuta kuin nukkua lisää. Aamulla sitten säpsähdin, kun muut jo söivät aamiaista. Kukaan ei ollut tohtinut herättää minua, mutta sain kuitenkin aamiaisen kysyessä eteeni.

Muuta kerrottavaa ei sitten jäänytkään. Helsingissä lämpötila oli +4°C, kun Bangkokissa oli ollut 30 astetta enemmän. Vaihto Turun koneeseen puolijuoksulla lentokentän toiseen päähän ja ATR:llä perille 07.55 ja laukutkin olivat ehtineet samaan koneeseen, jota ehkä vähän jännitti.

Vaimo oli kentällä vastassa ja siitä jatkettiin sitten suoraan töihin hyvin nukutun yön jälkeen. Korvatulppasilmälappuyhdistelmää pitää kokeilla myöhemminkin.

Hotellilla sain varattua suuremman huoneen (upgrade) jostain syystä. Kävin keskustassa vähän kävelemässä, mutta jossain vaiheessa alkoi olo huononemaan ja hakeuduin takaisin hotellille. Olin jo aikaisemmin tilannut huomiseksi Late Checkoutin kello 18 (puolet yön hinnasta), mutta halusin sen vielä kolme tuntia myöhemmäksi, jolloin veloitus meni koko yön mukaan. Lentohan lähtee ylihuomenna kello 00.20 eli hotellilta pitää poistua joskus 21-22 välillä. Ajattelin että jos huomennakin on huono olo niin olisi se ikävä lähteä johonkin odotusajaksi notkumaan. Koko ilta ja yö meni hotellilla. Huoneesta oli kaukainen näköyhteys Nana Entertainment Plazalle, mutta se ei nyt vaan kiinnostanut yhtään. Tai kävin minä ostamassa Subwaystä patongin palasen. Starbucks ja Subway ovat ketjuta, jossa ei kelpaa vastaukseksi “normal” vaan pitää osata valita jotain – Subwayssa yleensä kuudesta ennestään tuntemattomasta vaihtoehdosta. Varmaan miettisin siellä vieläkin ellei paikalle osuneet pari suomalaista olisi vähän jelppineet tilauksen kanssa… En tosin siis ollut ihan täysillä valoilla liikenteessä.

Toisaalta on tässä matkan aikana tullut vähän alkoholiakin maisteltua, että hyvä loiventaa loman loppua kohden. Noh, olen ollut päivisin selvinpäin, jos edellisenä iltana on ollut kovempi meno. Siis mistään varsinaisesta putkesta parantamista en tarvitse. Bangkokin ilma tai aurinko tai kuumuus tai oma nestehuolto pettää tai sitten vaan tuo pirun hotellien ilmastointi – näissä syyt sairastumisiin. No, en mitenkään hirveän kipeäksi itseäni tuntenut – vain väsytti. Toisaalta olihan ollut äärettömän aikainen herätyskin :o)

Pikaveneellä ei mantereelle puhaltanut kauaa. Laiturilla meitä odotti sivuvaunullinen mopo johon lastattiin kaksi miestä ja kasa älyttömän painoisia laukkuja. Kovasti vilkutettiin veneen vierelle jääneille, että nähdään Pattayalla, mutta mopo veikin meidät vain kadun varteen jonkinlaisen matkatoimiston eteen. Sieltä sitten ryhmän koottua jatkettiin minibussilla Pattayalle ja edelleen loputtomalle baarikierrokselle. Songkran oli jo Pattayalta päättynyt.