Pahimmat uhkani näen vatsan toiminnassa, jos nyt tulee tehtyä valmistautumisessa tai kisan aikaisessa tankkauksessa joku tyhmä virhe. En usko, että tulee jalkojen tai muiden kanssa mitään ongelmia (kunhan vain muistan leikata vielä varpaan kynnet). Varusteiden kanssa ainoa uhka on, että otan niitä mukaan liikaa. Sykemittaria ja vyötä en taida jättää pois. Samoin GPS Podin mukana raahaaminen houkuttelee. Juomavyö ja MP3-soitin saavat nyt kuitenkin jäädä. Ylävartalon päälle tulee puuvillainen pitkähihainen paita tai t-paita. Tänään löysin viimein sopivan oloisen juoksupaidan, mutta koko M ei tietenkään löytynyt. Hintaakin olisi ollut 50EUR. Toisaalta uuden vaatekappaleen ottaminen huomiselle olisi ollut myös riski. Tosin aika pieni, koska matkakin on lyhyt.

Tai tietysti suurin riski on, että myöhästyn koko roskasta… Toisaalta vielä torstaina olin sitä mieltä, että koko juoksu olisi ollut tänään lauantaina… :-P

Viikon päästä kuurin päätyttyä kuulo ei ollut parantunut entiselleen ja aloin taas kuulla rahinaa niin suuntasin jälleen Mehiläiseen. Siellä havaittiin jotain karstaa tärykalvon pinnalla jota ensin liuotettiin suolaliuoksella ja imuroitiin. Se ei kuitenkaan lähtenyt ja laitettiin jotain toista liuosta ja mies makuulle vartiksi. Sen jälkeen karsta saatiin imuroitua, mutta sen alta paljastui tärykalvossa oleva reikä.

Ilmeisesti korvatipat eivät sitä aiheuttaneet vaan joko puudutusaine syövytti tai TYKS:n korvalääkäri sörkki sen rikki. Teoriassa on mahdollista, että se meni rikki vasta nyt Mehiläisessäkin, mutta lääkäri sanoi karstan johtuneen tärykalvon puhkeamisesta. Samapa se, en silti kuule paskaakaan…

Tärykalvo paranee mahdollisesti itsestään tai sen paranemista voidaan auttaa reikään sijoitettavalla paperilapulla tai itsestä otetulla rasvakudoksella. Kontrolli on TYKS:ssä kuukauden päästä.

Siihen asti vasen korva soi, äänensuunnan määrittäminen yhdellä korvalla on vaikeaa ja vasempaan korvaan ei saa päästää vettä..

Vihdoinkin hiljaista. Ei tarvitse kuunnella “oman sydämen ääntä” eikä muutakaan “mikrofoni taskussa” rahinaa jatkuvasti.

Ajattelin joskus ottaa vähän hiekkarannalta santaa mukaan purkissa kotiin. Nuo korvahiekat tosin nyt joutivat mennä sairaalajätteiden mukana. Ei tuntunut olevan muistoarvoa.

Kuolemaa olen toivonut ja toivotellut tätä aikaisemmissa kirjoituksissani myös NetAnttila:lle, Musiikkilataamo:lle ja SonyBMG:lle. Pientä parannusta on kuitenkin tapahtunut ja todennäköisesti tämä hitaasti siirtyvät suosiolla kokonaan kopiosuojaamattomaan materiaaliin.

Enhän mä nyt voi olla ensimmäinen ihminen maailmassa jolla käy taas näin…. Ei toi nyt haittaa, mutta ihmettelen vain. Nyt korva enää rapisee muutaman kerran päivässä…

Tänään kävin sitten Mehiläisessä korvaspesialistilla ja mitäs sieltä korvasta jonkinlaisen mikroskooppiviritelmän kanssa löytyikään. Jotain roskaa? Korvatulpan palasia? Paperia, jota on käytetty korvatulppana tai “veden” kuivaukseen? Ei. Hiekkaa! Aitoa Pattayan rannan seesamin-siemenen kokoista santaa. Tätäpä ei Pattayan lääkäri huomannut. En tosin tiedä onko se mahdollistakaan niillä laitteilla. Kuitenkin lääkäri poisti hiekanjyvän kerrallaan (ja löysi aina uuden sen jälkeen). Hän sai poistettu niistä kolme kappaletta ja seuraavaa aivan tärykalvossa kiinni olevaa yritetään poistaa ensi tiistaina, jos se olisi liikkunut vähän helpompaan paikkaan. Rahina on hieman vähentynyt. Kulut menee matkavakuutukseen vaikka työterveyskin olisi periaatteessa voinut tämän lystin kustantaa.

Mitä siis opimme? Ei kannata tehdä Thaimaan matkalla mitään aurinkomatkalaisen juttuja. Yksi rannalla vietetty päivä toi minulle korvatulehduksen, korkeaa kuumetta, palaneet naaman, kädet ja niskan sekä hiekkaa syvälle korvaan. Lisäksi rannalla tehdyt ostokset pitivät myös kulutustason korkealla (noin 4000THB). Pitäisi pysyä hotellissa valoisaan aikaan ja senkin jälkeen vain liikkua baarien välillä sopivassa puudutuksessa. Pysyisi sentään kunnossa.