http://kpelto.pp.fi/images/album/aasia2010/

Matkareitti oli seuraava (suluissa öiden määrä): Pattaya (2), Koh Samet (2), Pattaya (1), Korat (3), Buriram (3), Pattaya  (4), Bangkok (3), Pattaya (2), Macao (2) ja Hongkong (2). Kaikki meni erinomaisesti, mutta Macao ja Hongkong yllättivät todella positiivisesti.

Matkan aikana Thaimaassa varmaan käydään anoppilassa Buriramissa, Pattayalla, Bangkokissa, ehkä Phuketissa ja varmaan jollain saarella (Samui, Tao, Samet, Phi Phi tai Chang). Phuketin alueelle mennään lentäen – jos mennään.

Paluuni Suomeen tapahtuu hieman monimutkaisesti, mutta mielenkiintoista ja lentohintojen perusteella edullista reittiä. Bangkokista lennän AirAsialla Makaoon noin 38EUR hintaan. Siellä olen varmaan yön tai kaksi ja jatkan lautalla noin 50 km päässä sijaitsevaan Hong Kongiin, jossa vietän jälleen yön tai kaksi, josta lopulta jälleen koittaa paluu Helsinkiin Finnairin siivin.

Finnairin lentolippuni meno HEL-BKK ja paluu HKG-HEL maksoi yhteensä 802EUR, joka on aika vähän koska joulu ja uusivuosi on sesonkia Thaimaan turismin ja siten myös lentojen suhteen.

Perhe palaa Suomeen pari päivää myöhemmin suoralla lennolla Bangkokista.

Paikanpäälle tultiin jo 12 aikoihin. Sää oli hyvin vaikea, kun oli niin kylmä ja tuulinen odottelualue. Odotellessa pysyi hyvin lämpimänä, mutta juoksuasustus oli taas aivan liian vilpoinen tuulen vuoksi. Juoksu asuksi karsiutui pitkät juoksuhousut ja -paita ja päälle vielä firman t-paita. Juoksusuunnitelma oli oikeastaan auki vielä varttia ennen lähtöä, mutta päätin lähteä seurailemaan 6min/km kaveriani – tietysti sillä varauksella, että jos vauhdista jäädään niin jäädään. Arvioin loppuajakseni jotain 2:10-2:30 väliltä.

Lähdin hyvin varovaisesti liikkeelle ja menin pääosin joukon mukana. Kaveri loittoni tungoksella aika nopeasti. Alussa tule tehtyä hyvin vähän ohituksia. Finlandia-talon takana Presidentti Martti Ahtisaari oli rouvineen kannustamassa. Aika maalauksellisen näköinen ilmestys. Hakaniemen sillalla GPS-Pod vilkutteli kilometrilukemat 85km paikkeille. Vähän aikaisemmin alkoi pitkähihainen paita olla liian kuuma ja käärin hihoja ylös. Rautatien vierusta juostessa noin 6 km kohdalla aloin tekemään enemmän ohituksia. Ruskeasuolla (8km) alkoi jengi oikeasti tulla selkä edellä vastaa ja sai miettiä olenko itse arvioinut nopeuteni väärin vai kaikki muut. 14-19 kilometriä meni edelleen ohitellen mutta maltillisesti. Samalla myös tuulen vuoksi alkoi olla viileämpää ja hihoja sai jälleen kääriä takaisin alas. Jossain 16km kohdalla kävin heittämässä vedet. Vaikka mielestäni käytin siinä paljon aikaa niin muut eivät juurikaan edenneet sinä aikana ja ohittelin samat tyypit taas parin sadan metrin jälkeen. 19 km kohdalla tajusin, että paukkuja on paljon jäljellä ja matkaa ei niin kirmasin niin paljon kuin irti lähti (ei kuitenkaan niitä liikennemerkkejä). Lopussa kun Stadion häämötti niin olihan sitä jo valmiiksi puhki ja loppusprinttiä suunnitellessa tuli pieni, mutta rankka ylämäki vastaan.

Stadionille saapuminen ei ollut mitenkään erikoinen, mutta viimeisessä kaarteessa sitten sai lisää vauhtia ja muutaman ohituksen lisää. Maalissa oli tyhjä ja epätodellinen fiilis – se on nyt jo ohi. Okei, väsyneenä kuin mikä, mutta hyvin tyytyväisenä että tuli niin helppo juoksu ja olin niin hyvässä kunnossa vielä maalissa. Ei minkäänlaista sippaamista eikä “motivaatio-ongelmia”. Hyvä fiilis. Maaliintulon jälkeen ei myöskään ollut pahemmin kävelyvaikeuksia ja oli vain satunnaisia jalkakramppeja.

Loppuaika oli brutto 2:05:50 ja netto 2:04:43 eli 10min parannus Espoon rantamaratoniin. Sijoitus oli kaikista 4388/8952 ja miesten yleisessä sarjassa 2191/3400.

Juoksu antaa hyvää kannustusta kolmen viikon päässä odottavaan Tukholman maratoniin, joka tulee olemaan minun ensimmäinen maraton.

Aamulla heräilin siinä makeasti (vaikkakin huonosti) nukutun yön jälkeen Moskovan kohdilla aamiaiselle kello 0530 Suomen aikaa. Lentoa oli enää tunti jäljellä. Aamiainen huiviin ja laskeutuminen. Laskeutumisen jälkeen ensin taputtivat suomalaiset, sitten taputtivat ruotsinkieliset ja lopulta muut. Taputtamisen syynä oli, että lentoemo kuulutti viettävänsä viimeistä työvuoroaan 46 työvuoden jälkeen. Aika haikeaa sinänsä..

Kentällä ravattin läpi rasittavien turvatarkastusten – ei muuten mutta tuon vyön poistaminen on hankalaa. Sitten koko kentän kaukaisimmalle Turun portille ja bussilla lentokoneelle.

Sinänsä lohduttavaa oli kuitenkin nähdä jo tässä vaiheessa omien laukkujen ehtiminen ja nostaminen lentokoneeseen, ettei tarvitse enää Turussa liukuhihnalla jännittää, kun vaihtoaika oli vain jotain 40 minuuttia. Finncomin lentokoneena oli jälleen potkurikone. Mainittakoon, että sen tunnus oli OH-ATE (o’hate). Kone nousi kiitoradalta ja aika jyrkästi kiipesi korkeammalle. Sen jälkeen kone kääntyi suhteellisen jyrkästi oikealla ja kesken kääntymisen kone putosi ihan hetken, mutta kallistui aika paljon. Kallistuma korjaantui kuitenkin nopeasti. Nousun jälkeen kapteeni selitteli, että olimme osuneet jonkun ison koneen nousun jälkeisiin suihkupyörteisiin. Selitteli se enemmänkin, mutta niistä ei kyllä saanut mitään selvää. Lennolla tarjoiltiin yksi Pätkis-suklaa ja pieni askartelupaketti pojalle. Loppumatka kotiin asti meni turvallisesti ja kotikin oli kunnossa pientä muurahais-invaasiota lukuunottamatta. Suihkun kautta töihin kello 09:ksi ja yöllä oli nukuttukin jotain 7.5 tuntia.

Se oli sitten siinä. Vähän yhteenvetoa. Suunniteltu lenkkeily ei vaan onnistunut. Se, että voi juosta kymmeniä kilometrejä -15′C pakkasissa, ei tarkoita että pystyisi juoksemaan 5km +35C helteissä. Lyhyesti sanottuna kyseessä on eri laji. Samalla vähän, mutta useasti juodut oluet eivät varmastikaan paranna kuntoa tai tuota aamuheräämisiä kello 06. Ehkä joku toinen kerta toinen elämä..

Isaanissa oli vähän tylsää. Songkraania ei olisi oikein jaksanut missään vaikka kyllä sitä ideologiaa ymmärsi paljon paremmin. Kaikki pitää suojata vedeltä ja hyväksyä kastuminen. Jäävettä tulee niskaan ja itse pitää vaan hymyillä ja kiitellä. Se on ainoa tapa selvitä hyvillä mielin.

Auringon kanssa oli taas palamisongelmia. Vältin aurinko aina kun mahdollista. Myös songkranin vesi huuhtelee aurinkorasvat pois, vaikka tökötti kuinka olisi vedenkestävää olevinaan. Nyt oli erittäin kuuma kausi meneillää. Vain loman neljänä ensimmäisenä päivänä satoi (Bangkok ja 3x Kuala Lumpur). Muutoin oli pelkkää aurinkoa. Lämpötila kai kiipesi kuulemma Pattayalla johonkin +38°C, mutta yhtään lämpömittariahan en ole kai Thaimaassa ikinä nähnyt.

Matkalla oli kuitenkin aika hyvä rytmi. Sai levättyä ja lennettyä. Välillä bailattiin ja sitten chillattiin. Välillä nukuin yöt ja välillä päivät. Ei mitään turhaa pakkoa tehdä mitään. Alussa kova meno ja hidastuen loppua kohti. Loman päätyttyä tuntui, kuin olisi ollut matkalla kaksi kuukautta. Ei siis mitenkään tylsää vaan todella onnistunut loma. Työasiat ja kaikki tuntuivat todella kaukaisilta. Näitä lisää!

—

Seuraava matka alkaa 24.12.2009. :)

Aamulla oli taas vähän väsynyt olo, kun heräiltiin kello 0850. Aamu oli jo pitkällä ja nopeaa siirtymistä aamupalalle ei kukaan halunnut tehdä. Pian huomasimme, että aamupala olikin jopa 1030 asti ja hyvä niin.

Hitaasti siinä sitten heräiltiin ja käytiin syömässä vähän ja mentiin ilmajunalla jälleen keskustaan Siam Paragoniin.

Rouva jatkoi Pratunamin markkinoille vaateostoksille ja me menille Fredin kanssa kauppakeskuksen pohjakerroksessa olevaan Underwater Worldiin. Otin meille koko paketin, joka sisälsi akvaariokierroksen, ajelun lasipohjaveneellä, 3D-teatterin ja tuliaiskassin. Tosin näistä akvaariokierroksen lisäkkeistä vain teatteri oli vaivan arvoinen. Fredi pääsi thain hinnalla, mutta itse jouduin maksamaan länsimaalaisen hinnan.

Akvaariot oli pääosin pimeän käytävän reunoilla, mutta oli myös suuria altaita ja yksi syvä suuri akvaario (ehkä noin koripallokentän kokoinen allas), jonka pohjalla kulki lasinen kaarikäytävä. Suuressa altaassa oli tietysti kaikenlaisia kaloja ja otuksia, mutta vakuuttavimpia olivat tietysti haita ja suuret rauskut. Tarkoista lajeista en osaa sanoa, koska en osaa kovin hyvin thaita, latinaa tai englantia näiden eläinten nimien kohdalta. Tai vaikka olisi ollut suomeksikin niin eipä se olisi paljoa auttanut. Joku hai ja joku rausku. Kala kuin kala. Paitsi jättiläislangustit – ne oli isoja ja rumia.

Lasipohjaveneajelu oli aika pettymys. Ei sieltä mitään oikein nähnyt ja varsinkin ko. altaan pohjassa kulki tuo lasinen käytävä, jossa jo aikaisemmin tuli vierailtua.

Elokuvateatterissa käytettiin laseja, joissa oli eri linsseissä erilainen polarisaatio ja valkokankaalla oleva sotku muuttui aidosti kolmiulotteiseksi. Itseasiassa teatterin nimi taisi olla 4D jne. ja se ylimääräinen D ilmeisesti johtui siitä, että elokuvaa vauhditti hetkellisesti eteen ja taakse kallistuvat tuolit sekä ilmapumput jotka puhalsivat kylmää ilmaa milloin kasvoille milloin niskaan. Elokuvan aihe oli avaruusrakettilento, jossa oli kolme astronauttikärpästä mukana. Kuitenkin nuo lisä-D-efektit pelottivat Frediä ja jouduimme jättämään näytöksen kesken. Ei se mitään. Olihan meillä molemmilla kova nälkäkin, joka saatiin tukahdutettua McDonaldsissa.

Sen jälkeen odoteltiin rouvaa ja katseltiin lapsille tarkoitettua merenneitoshowta ja lähdettiin vähän hotellille lepäilemään.

Ilta kuuden jälkeen lähdettiin syömään MBK:iin sushia johonkin tuttuun ravintolaan. Suomessa sushi on niin kallista ja/tai huonoa, että pakko syödä täällä. Takaisin tullessa ilmajunalla odoteltiin vaihtoasemassa meidän hotellille menevää junaa, mutta pari kertaa tuli kuulutus, että junassa on jotain teknisiä ongelmia.. Totesin, että koska ko. suuntaan menee vain yksi raide niin yksi rikkinäinen juna tarkoittaa, että mikään muukaan juna ei kulje. No, otettiin siitä vauhdikas ja vaarallinen tuktuk hotellille.

Nopea pakkaaminen, check-out ja taksi lentokentälle. Lentokentän tiellä ihan vähän ennen kenttää oli valokylttejä autojen “turvatarkastuksesta” jne. joka siis tarkoitti, että viiden hyvin kulkevan kaistan autojen piti kulkea yhden kaista levyisen käytävän läpi. Siinä oli ympärillä poliiseja ja sotilasryhmä. Kai ne haluavat estää uuden mahdollisen lentokentän valtauksen. Mahdollisesti sama hidaste oli myös mennessäni kiirellä Kuala Lumpurin suuntaan, mutta silloin oli kai enemmän auki olevia kaistoja..

Lentokentällä tietysti jännitettiin, että miten menee laukkujen painojen ja jatkolentojen kanssa. No kilot oli yhteensä kolmelta jotain 51kg ja vain pojan jatkolento puuttui heidän järjestelmästään. No, se saatiin nopeasti vartissa korjattua. Ei muuta kuin lentokoneeseen ja kohti Suomea. Laitoin maukkaan kana-aterian ja kahden Koffin jälkeen tulpat korviin ja valosuojan silmille.

Aamulla lähdettiin Pattayalta pick-upilla kohti Bangkokia. Matkalla ihmeteltiin puolivalmiita bussien runkoja ajelemassa jonossa tosin poliisisaattueessa. Myöhemmin Suomessa näin vastaavia runkoja autonkuljetusauton kyydissä niin niissä oli samanlainen kuljettajan jakkara vakiovarusteena.
Lisäksi kuviin tarttui jotain tv-autoja.

Bangkokissa jäin hotellille huilimaan perheen suunnatessa johonkin ostoksille.

Iltapäivällä käytiin syömässä Nana Plazalla, ihmeteltiin ruuhkaa ja kierreltiin Siam Paragonissa.

Ihmettelin ostarin pihalla olevaan thaityttöä. Ulkona oli paahtava helle, 38°C ja sillä oli silti mustat sukkahousut. Rouva selitti, että kyseessä on korealaista. Koreassa oli vielä pari viikkoa sitten (Soul Marathon) nollakeli. Sukkahousut sopii ehkä sinne, mutta miten Thaimaahan?

Ostoskeskuksessa oli joku tapahtuma. Värikkäät tytöt kuuluttivat jotain, mallitytöt istuivat jähmettyneinä ja jotain esillepanoja sai kai äänestää. Ihan sama, mutta näyttävää kuitenkin.

Ostarin parkkihallissa oli taas suomipojalla ihmeteltävää. Mopoja koko kerros täynnä silmänkantamattomiin.

Illalla päätettiin lähteä jälleen sushille ja päädyimme uudestaan Centraliin. Napa täyteen jossain ja sen jälkeen kävin Raymonds-suomibaarissa parilla oluella jutustelemassa. Baarissa oli eräs thai, joka puhui suomea aika hyvin. En kuitenkaan onnistunut saamaan häntä juttelemaan vaimoni kanssa suomeksi. Elämässäni en ole kuullut, että kaksi thaimaalaista puhuisi keskenään suomea. ;)