Aamulla heräilin siinä makeasti (vaikkakin huonosti) nukutun yön jälkeen Moskovan kohdilla aamiaiselle kello 0530 Suomen aikaa. Lentoa oli enää tunti jäljellä. Aamiainen huiviin ja laskeutuminen. Laskeutumisen jälkeen ensin taputtivat suomalaiset, sitten taputtivat ruotsinkieliset ja lopulta muut. Taputtamisen syynä oli, että lentoemo kuulutti viettävänsä viimeistä työvuoroaan 46 työvuoden jälkeen. Aika haikeaa sinänsä..

Kentällä ravattin läpi rasittavien turvatarkastusten – ei muuten mutta tuon vyön poistaminen on hankalaa. Sitten koko kentän kaukaisimmalle Turun portille ja bussilla lentokoneelle.

Sinänsä lohduttavaa oli kuitenkin nähdä jo tässä vaiheessa omien laukkujen ehtiminen ja nostaminen lentokoneeseen, ettei tarvitse enää Turussa liukuhihnalla jännittää, kun vaihtoaika oli vain jotain 40 minuuttia. Finncomin lentokoneena oli jälleen potkurikone. Mainittakoon, että sen tunnus oli OH-ATE (o’hate). Kone nousi kiitoradalta ja aika jyrkästi kiipesi korkeammalle. Sen jälkeen kone kääntyi suhteellisen jyrkästi oikealla ja kesken kääntymisen kone putosi ihan hetken, mutta kallistui aika paljon. Kallistuma korjaantui kuitenkin nopeasti. Nousun jälkeen kapteeni selitteli, että olimme osuneet jonkun ison koneen nousun jälkeisiin suihkupyörteisiin. Selitteli se enemmänkin, mutta niistä ei kyllä saanut mitään selvää. Lennolla tarjoiltiin yksi Pätkis-suklaa ja pieni askartelupaketti pojalle. Loppumatka kotiin asti meni turvallisesti ja kotikin oli kunnossa pientä muurahais-invaasiota lukuunottamatta. Suihkun kautta töihin kello 09:ksi ja yöllä oli nukuttukin jotain 7.5 tuntia.

Se oli sitten siinä. Vähän yhteenvetoa. Suunniteltu lenkkeily ei vaan onnistunut. Se, että voi juosta kymmeniä kilometrejä -15′C pakkasissa, ei tarkoita että pystyisi juoksemaan 5km +35C helteissä. Lyhyesti sanottuna kyseessä on eri laji. Samalla vähän, mutta useasti juodut oluet eivät varmastikaan paranna kuntoa tai tuota aamuheräämisiä kello 06. Ehkä joku toinen kerta toinen elämä..

Isaanissa oli vähän tylsää. Songkraania ei olisi oikein jaksanut missään vaikka kyllä sitä ideologiaa ymmärsi paljon paremmin. Kaikki pitää suojata vedeltä ja hyväksyä kastuminen. Jäävettä tulee niskaan ja itse pitää vaan hymyillä ja kiitellä. Se on ainoa tapa selvitä hyvillä mielin.

Auringon kanssa oli taas palamisongelmia. Vältin aurinko aina kun mahdollista. Myös songkranin vesi huuhtelee aurinkorasvat pois, vaikka tökötti kuinka olisi vedenkestävää olevinaan. Nyt oli erittäin kuuma kausi meneillää. Vain loman neljänä ensimmäisenä päivänä satoi (Bangkok ja 3x Kuala Lumpur). Muutoin oli pelkkää aurinkoa. Lämpötila kai kiipesi kuulemma Pattayalla johonkin +38°C, mutta yhtään lämpömittariahan en ole kai Thaimaassa ikinä nähnyt.

Matkalla oli kuitenkin aika hyvä rytmi. Sai levättyä ja lennettyä. Välillä bailattiin ja sitten chillattiin. Välillä nukuin yöt ja välillä päivät. Ei mitään turhaa pakkoa tehdä mitään. Alussa kova meno ja hidastuen loppua kohti. Loman päätyttyä tuntui, kuin olisi ollut matkalla kaksi kuukautta. Ei siis mitenkään tylsää vaan todella onnistunut loma. Työasiat ja kaikki tuntuivat todella kaukaisilta. Näitä lisää!

—

Seuraava matka alkaa 24.12.2009. :)

Aamulla oli taas vähän väsynyt olo, kun heräiltiin kello 0850. Aamu oli jo pitkällä ja nopeaa siirtymistä aamupalalle ei kukaan halunnut tehdä. Pian huomasimme, että aamupala olikin jopa 1030 asti ja hyvä niin.

Hitaasti siinä sitten heräiltiin ja käytiin syömässä vähän ja mentiin ilmajunalla jälleen keskustaan Siam Paragoniin.

Rouva jatkoi Pratunamin markkinoille vaateostoksille ja me menille Fredin kanssa kauppakeskuksen pohjakerroksessa olevaan Underwater Worldiin. Otin meille koko paketin, joka sisälsi akvaariokierroksen, ajelun lasipohjaveneellä, 3D-teatterin ja tuliaiskassin. Tosin näistä akvaariokierroksen lisäkkeistä vain teatteri oli vaivan arvoinen. Fredi pääsi thain hinnalla, mutta itse jouduin maksamaan länsimaalaisen hinnan.

Akvaariot oli pääosin pimeän käytävän reunoilla, mutta oli myös suuria altaita ja yksi syvä suuri akvaario (ehkä noin koripallokentän kokoinen allas), jonka pohjalla kulki lasinen kaarikäytävä. Suuressa altaassa oli tietysti kaikenlaisia kaloja ja otuksia, mutta vakuuttavimpia olivat tietysti haita ja suuret rauskut. Tarkoista lajeista en osaa sanoa, koska en osaa kovin hyvin thaita, latinaa tai englantia näiden eläinten nimien kohdalta. Tai vaikka olisi ollut suomeksikin niin eipä se olisi paljoa auttanut. Joku hai ja joku rausku. Kala kuin kala. Paitsi jättiläislangustit – ne oli isoja ja rumia.

Lasipohjaveneajelu oli aika pettymys. Ei sieltä mitään oikein nähnyt ja varsinkin ko. altaan pohjassa kulki tuo lasinen käytävä, jossa jo aikaisemmin tuli vierailtua.

Elokuvateatterissa käytettiin laseja, joissa oli eri linsseissä erilainen polarisaatio ja valkokankaalla oleva sotku muuttui aidosti kolmiulotteiseksi. Itseasiassa teatterin nimi taisi olla 4D jne. ja se ylimääräinen D ilmeisesti johtui siitä, että elokuvaa vauhditti hetkellisesti eteen ja taakse kallistuvat tuolit sekä ilmapumput jotka puhalsivat kylmää ilmaa milloin kasvoille milloin niskaan. Elokuvan aihe oli avaruusrakettilento, jossa oli kolme astronauttikärpästä mukana. Kuitenkin nuo lisä-D-efektit pelottivat Frediä ja jouduimme jättämään näytöksen kesken. Ei se mitään. Olihan meillä molemmilla kova nälkäkin, joka saatiin tukahdutettua McDonaldsissa.

Sen jälkeen odoteltiin rouvaa ja katseltiin lapsille tarkoitettua merenneitoshowta ja lähdettiin vähän hotellille lepäilemään.

Ilta kuuden jälkeen lähdettiin syömään MBK:iin sushia johonkin tuttuun ravintolaan. Suomessa sushi on niin kallista ja/tai huonoa, että pakko syödä täällä. Takaisin tullessa ilmajunalla odoteltiin vaihtoasemassa meidän hotellille menevää junaa, mutta pari kertaa tuli kuulutus, että junassa on jotain teknisiä ongelmia.. Totesin, että koska ko. suuntaan menee vain yksi raide niin yksi rikkinäinen juna tarkoittaa, että mikään muukaan juna ei kulje. No, otettiin siitä vauhdikas ja vaarallinen tuktuk hotellille.

Nopea pakkaaminen, check-out ja taksi lentokentälle. Lentokentän tiellä ihan vähän ennen kenttää oli valokylttejä autojen “turvatarkastuksesta” jne. joka siis tarkoitti, että viiden hyvin kulkevan kaistan autojen piti kulkea yhden kaista levyisen käytävän läpi. Siinä oli ympärillä poliiseja ja sotilasryhmä. Kai ne haluavat estää uuden mahdollisen lentokentän valtauksen. Mahdollisesti sama hidaste oli myös mennessäni kiirellä Kuala Lumpurin suuntaan, mutta silloin oli kai enemmän auki olevia kaistoja..

Lentokentällä tietysti jännitettiin, että miten menee laukkujen painojen ja jatkolentojen kanssa. No kilot oli yhteensä kolmelta jotain 51kg ja vain pojan jatkolento puuttui heidän järjestelmästään. No, se saatiin nopeasti vartissa korjattua. Ei muuta kuin lentokoneeseen ja kohti Suomea. Laitoin maukkaan kana-aterian ja kahden Koffin jälkeen tulpat korviin ja valosuojan silmille.

Laskeuduttiin Bangkokiin. Olisikin ollut kyllä kaikien aikojen aprillipila jos oltaisiin laskeuduttu esim. Helsinki-Vantaalle. Lentokentällä sekoiltiin kaikkien juoksevien asioiden kanssa. Vaimon ostama Thaimaan sim-kortti ei toiminut. Palautettiin kauppaan. Oli kuulemma expiroitunut. Vaimon veli oli kentällä meitä vastassa. He lähtivätkin siitä sitten kohti Buriramia.

Itse otin mittaritaksin Bangkokin Novotel Siam Squareen. Se ei ole tunnettu ketju Suomessa, mutta se on tällainen maailmanlaajuinen luxushotelliketju. Kallis, mutta keväällä on ollut alennusmyynnissä ja maksoin yöstä 38EUR. Hotellilla suihku ja sitten MBKn nurkille syömään sushia ja sashimia Kobune-nimiseen ravintolaan. Sen jälkeen kävin 7elevenissä tarvikeostoksilla (hammasharjat, shampoot, dödöt, partavaahdot ja muut halvat tuotteet mitä ei kannata Suomesta tänne rahdata) ja toisaalla parturissa kaikilla mukavuuksilla.

Illalla alkoi kova ykkosmyrsky, mutta se laantui tunnin sisään. Hotellihuoneen ikkunaan vihmoi sadetta, että ulkona näytti olevan vettä kuin pesukoneessa. Meinasin jo käydä nukkumaan, muta pakko oli lähteä liikkeelle. Kävin sateen jälkeen vähän Nanalla ja Soi Cowboyllä juomassa muutaman oluen. Olin muutenkin lennon ja aikaeron vuoksi vähän yliajalla (eli ns. yliyliväsynyt).

Sitä miettii kaikkea turhaa.. Tämä reissu on ensimmäinen reissu jolla en käytä maidossa kahvia. Thaimaan kahvi on kuitenkin lähinnä pikakahvia :( Voi olla myös että en tule myöskään syömään niin paljon pikaruokaa kuin aikaisemmin. Olen vähentänyt eikä se enää maistu muutenkaan. [Tosin juuri tätä kirjoittaessa olen juuri tilannut itselleni hampurilaisaterian - tosin oikeasti ravintolasta - ei pikaruokaravintolasta].

Päälle:
Ixus 980IS, kännykkä, Ecco, 1 paitapusero, 1 aluspaita, 1 farkut
Lentolaukku = olkareppu:
puhelimen laturi, 1 T-paita, 1 alushousut, 1 mustat sukat, opaskirjat (Thaimaa, Bangkok, Malesia), korvatulpat ja silmäsuoja, mp3-soitin
Citycamo matkalaukku:
Ixus-akkulaturi, remmisandaalit, Juoksukengät, Juoksupaita, rahavyö, juoksushortsit, aurinkovoide, Suunto-kello, GPS-Pod, sykevyö, usb-johto, 2 paria juoksusukkia, 3 paria mustasukkia, 2 pitkähihainen paita, 3 puolilyhyet housut, 3 T-paita, 1 lyhythihainen paitapusero, 6 alushousut, 1 suorat housut, partakone, F1-kuulosuojaimet, uimalasit, 5m pyykkilankaa ja 6 pyykkipoikaa, ranneliinat, juomapullovyö, juomapullo, hammassuojat, Asics pronaatiotuetut kenkämallit -lista, tuulitakki ja -housut, muistikortinlukija

En tiedä kuinka paljon matkalla tulee urheiltua, mutta tilanteen mukaan. Topsportin alennusjuomapullo jäi pois, kun en saanut siitä sellaista viemärin hajua pois pesemällä tai liottamalla. On kai vähän huonoa muovia.

Kello 19 tuli puhelu, että Turku-Helsinki lennon kone oli hajonnut ja meitä tullaan hakemaan taksilla. No niin, sai laittaa sitten pakkaamiseen vauhtia. Muutamia muitakin vaatteita jäi pois, mutta niitä saa ostettua matkalta tarvittaessa. Ainoa oikea puute mikä on tullut ilmi oli näiden kaikkien lento- ja hotellivarausten ja -ostojen tulosteet jäi johonkin kotiin nippuun, mutta ei niitä luultavasti tarvitse. Tai ehkä AirAsian etukäteen maksettu sukkulabussi varmaan tarvitsee jonkin tulosteen. Onhan ne myös sähköpostissa ja periaatteessa luettavissa kännykällä.

Taksilla käytiin hakemassa joku toinen finthai-pariskunta Turun lentokentältä ja ajeltiin Helsinki-Vantaalle, jossa oltiin kello 2210. Saimme myös 3x13e palvelukuponkeja korvaukseksi lennon peruuntumisesta. Olikohan lennolla oikeasti ketään muuta ja oliko kone oikeasti hajonnut vai eikö se lennä alipainoisena? Samapa se..

a href=”http://kpelto.kuvat.fi/kuvat/Aasia2009/Aprillip%E4iv%E4/090402-051918.jpg” target=”_blank”>Koneeseen normaalisti ja poika siinä leikki ja askarteli kiltisti. Nousu ei koskenut korviinkaan yhtään. Pyysimme lentoemolta pelikonsolia, mutta sen tullessa poika vaikutti käyvän nukkumaan niin emme ottaneet sitä – ja haluajia oli toki muitakin. Sen jälkeen poika tosin piristyi, koska oli ruokailu. Pidän lentokoneruuasta. Muiden käydessä nukkumaan join kaljaa koneessa niin kauan, että vessa oli vihdoin vapaa. Aika villi yhdistelmä.

http://kpelto.kuvat.fi/kuvat/Aasia2009/1/090402-052916.jpg