Kisa-alueelle oli jonkin verran jonoa ja se oli pahasti auringossa, että ajattelin nyt tässä palavani taas pahemman kerran. Olin toki laittanut aurinkovoidetta niin ettei se enää imeytynyt vaan meni “rullalle” mutta eihän se aina vaan auta.

Tapasin kisa-alueella ja katsomossa paljon kaikenlaista porukkaa. Pääosin paikallisia innokkaita formula ja jopa Suomi-faneja, mutta en tainnut nähdä yhtään suomalaista sinänsä.

Kangaroo-TV – tällainen pitäisi vuokrata – ellei ole tarpeeksi lähellä telkkaria..

Saatanan sadekisa. Kaikki paikalliset tuntuivat vaan sanovan “fucking ecclestone”. Ecclestone siis omistaa F1:n kaupalliset oikeudet ja eurooppalaisten mainoseurojen vuoksi kisa oli siis siirretty alkamaan kello 17 normaalin kello 15 sijaan.Kello 17 ei vaan ollut hyvä idea. Lisäksi auringonlaskun ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Jamiroquain ilmaiskeikka ei kiinnostanut enää ketään. Mercedez-esittelyautotkin oli peitetty sateelta. [Todettakoon vielä jälkeenpäin, etä Ecclestonen mielestä kisa oli menestys - hänpä mittaa asioita vain taloudellisilla mittareilla. Ilmeisesti etukäteen tehtyyn mainosmyyntiin sade ei ehtinyt vaikuttaa. Lisäksi vaikka kisa liputettiin seis noin puolen tunnin kohdalla niin päätös kisa peruuttamisesta tuli vasta yli tunnin jälkeen - tämäkin tietysti siksi, että Ecclestone ei joutuisi antamaan mainostajille alennusta alle tunnin tynkäkisasta.]

Lähdin sitten busseja kohti. Jonkun japanilaisen kanssa jätettiin lähibussit väliin ja käveltiin pitkänmatkan bussien lähtöalueelle. Siellä sitten minut ohjattiin Kuala Lumpurin jonoon. Jonossa kokeilin sanoa ääneen, että “suomalaisia?” niin pari päätä siinä heti kääntyikin. Etuilin heidän seuraansa ja heillä oli selvästi parempi kuva siitä mihin tässä jonotettiin. Eli nyt oltiin jälleen menossa Nilain suuntaan.

Nämä olivat viettäneet paljon aikaa mm. Kambodhassa ja mainitsemisen arvoisena oli erityisesti heidän kokemuksensa siitä kuinka eräästä tulevasta lakimiehestä tuli heille 80 tunnin painajainen hänen jouduttua psykoosiin. Miestä piti vahtia kellonympäri, kun hänestä tuli vaarallinen itselleen ja ympäristölleen. Jos toinen vahtijoista nukkui niin se oli “salaliitto” ja jos molemmat nukkuivat niin sairastunut lähti tavoittelemaan kättä pidempää. Lopulta matkavakuutusyhtiön avustuksella tämä kaveri haetiin suomalaisen sairaanhoitajan toimesta Suomeen hoitoon. Verestä ei löytynyt muuta kuin Lariamia, joka on siis malarian estolääkitys, jonka tuoteselosteen haittavaikutuksina mainitaan lähes kaikki tunnetut sairaudet. Kaverin mukaan itsemurha-aikeet eivät tunnettuihin haittavaikutuksiin kuuluneet, mutta sairastanut oli pyytänyt tappamaan hänet kahteen otteeseen jne. Että sellainen keikka.

Nilaissa oltiin 2015 ja itse säntäsin ostamaan junalippua, kun seurue ehkä meni 7eleveniin lastaamaan. Mennessä oli ollut kovasti ruuhkaa lippuluukuilla, mutta nyt osuin kuitenkin suoraan lippuluukulle ja juna tuli laiturille hetimiten niin hyppäsin siihen mukaan eikä seurue siihen valitettavasti ehtinyt. Kuulemma seuraava juna tulee 20 minuutin kuluttua. Olisin tietysti jutellut heidän kanssa pidempäänkin.

Kävin nopeasti hotellilla ja menin viereiseen pakistanilaiseen ravintolaan. En ollut oikeastaan syönyt koko päivänä mitään. Siinä syödessä joku iso intialaismies mr. Vijay moikkasi ohi mennessään ja tuli myöhemmin samaan pöytään istumaan. Hän asui samassa hotellissa ja oli merimies/insinööri ja oli ollut katsomassa kisaa ja oli tavannut jotain Ferrari-pomoja ja oli käynyt Helsingissäkin ja paljon oli asiaa. Vaihdettiin käyntikortteja.

Koko päivän tuli juteltua ja tutustuttua tusinaan formulafaniin kaikissa jonoissa, kulkupeleissä ja kisa-alueella. Kaikki puhuu hyvää englantia, todella hyvä meininki ja erityisesti malesialaiset ovat ystävällisyydessään maailman huippuluokkaa. Tämä on juuri yksin matkustamisen suola, kun pystyy/saa/joutuu tutustumaan uusiin tyyppeihin. Epäonnistunut formulakisa ei siis vaakakupeissa painanut yhtään, vaikka kyllä nämä formulat nyt tällä kertaa riittää taas vähäksi aikaa..

Illalla hotellilla joku suomalainen meni altaalle puolenyön aikoihin niin ajattelin, että sepä on hyvä tapa rentoutua. Allas oli kuitekin pimeä ja kiinni neljän jätkän juodessa, pelatessa noppaa ja uidessa munasiltaan. Normimeininki.