Liikenne on oikeanpuoleista, mutta paljon pahempaa kuin Thaimaassa. Isot menee ensin, on täällä erittäin vahvana. Auto tulee vaikka pihasta oikealta mopon eteen.

Aamulla lähdettiin liikkeelle kello 0730 aamiaisen jälkeen. Käytiin matkalla Kimin kotona. Ehkä hän halusi esitellä omaa “kouluaan” jossa hän opettaa vapaaehtoisesti lapsille englantia joka ilta tunnin ajan.

Siitä sitten ajeltiin viisi tuntia kohtia rajaa. Ilmeisesti hän heitti pienen pummin, joka kostautui aika-arvion venymisenä. Ei voinut mitään. Tiet olivat asfaltoituja ensimmäisen 30 minuuttia. Sitten oli punaista hiekkatietä loputtomiin. Tie oli kuitenkin tasaista, koska on ollut kuivaa. En tiedä missä kunnossa tiet olisivat jos olisi satanut. Olisi sittenkin kannattanut lähteä jollakin autolla liikkeelle. Ei olisi muiden autojen nostattama pöly ja auringonpaiste haitannut.

Viimeiset 5 kilometriä ennen rajaa oli vain huonoa tietä. Siinä ylitettiin joku vuori ja sen kapeat tiet olivat sateen uurtamat. Onneksi ei satanut.

Oikeastaan en uskonut oikeaan paikkaa perille pääsemiseen ennen kuin näin saman raja-aseman missä vierailin viime vuonna ihan vain tutustumassa tunnin ajan.

Rajalla oli vastassa vaimo ja hänen pari siskoa ja äiti. Olin aika pölyisessä kunnossa ja kävinkin heti rajan jälkeen suihkussa jossain vessatilassa. Vietimme usean tunnin rajan pinnassa Thaimaan puolella olevalla basaarialueella. Sen jälkeen Buriramin kotiin jossa jo kovasti ruskettunut poika oli vastassa koko muun suvun kanssa. Tarjoilu oli tunnetusti kohdallaan vaikka en oikein olisikaan halunnut mitään juoda. Itse totesin palaneeni taas varsin lahjakkaasti mopoilun viime metreillä, kun pakotietä ei ollut. Ilman harhaanajoa olisin ehtinyt Thaimaahan ennen kuuminta keskipäivää…

Loppuillasta jouduttiin vielä herättää poika, kun piti päästä markkinoille ja katsomaan teatteriesitystä. Tikanheittoa ilmapalloihin, jutustelua, syömistä ja juomista jne. Ei mitään uutta sinänsä. Olen tähän paikkaan tutustunut jo 9 vuoden ajan. Ainoa vaan että lapset kasvaa ja teinit aikuistuu.

Mummot kalakuorinnassa tms. Kuva otettu turistin oikeudella, joka heitä ilmeisen kismitti..

Paikallinen versio footbagistä.

Muuten koko päivä vaan hengailua. Kävin ensimmäisen kerran KFC:ssa syömässä. Sitten kiertelin toreja ja basaareja. Kävin öljyhieronnassa. Sitten pakkailin huomista varten. Sitten söin taas intialaisessa ravintolassa. Happy Herb Pizzerioita oli muutama rivissä eli ilmeisesti jotain kannabis-pizzoja ja leivoksia. On kai sitten tässä maassa laillista tai ei, mutta ei kiitos. Pari olutta ja taas öljyhieronnassa ja sitten nukkumaan.

Poliisilla oli hieno typistetty ruosteinen AK-47.

Kambodzhalaiset eivät juurikaan eroa ulkonäöltään Buriramin thaista, jotka siis myöskin puhuvat khmeriä.

Aamulla ylös tavallista aikaisemmin ja ehdin jopa aamiaiselle. Pilvinen päivä. Hotellin altaalla on meluisaa. Suoraan verkkoaidan takana on pieni rakennustyömaa. Ei siinä ole koneita, mutta melua muuten riittää. Niin ja sitten tietysti ihan naapurissa on myös iso koulu. Lasten äänet tulevat tasaisena virtana. Rakennustyömaalta kuuluu lähinnä työläisten jutustelua – yhtä jatkuvana virtana. Makailen tässä 09 aikaan altaalla ja kirjoittelen. Ei ole uima-asua, mutta ei nyt halua mennä huoneeseen takaisin nukkumaankaan. Niskan vasen puoli on palanut, mutta se on mukavan pieni haitta. Olisi voinut käydä pahemminkin. Niin nuo melut – eivät häiritse minua missään määrin. Sitä vaan on tottunut täällä. Thaimaa tai Kambodzha ei ole vielä valmis (että työt voitaisiin lopettaa ja sanoa että se on nyt siinä). Aina on melua kaikkialla. Sellainen hiljentyminen ei kuulu kulttuuriin. Tai en ainakaan ole nähnyt. Hengellisissäkin tapahtumissakin kaiuttimet suoltaa jotain. Sitten jos yöllä on melua niin siitä ei tykkää kukaan.

Luovutin ja hävisin. Menin hotellihuoneeseen nukkumaan. Kello 14 pääsin taas jaloilleni ja ulos. Nyt Pub Streetillä syömässä khmeeriläistä ruokaa. Ei, kiitos – “tee ookhun” – raajavammaisia kerjäläisiä on jonkin verran. Sitten kaikenlaisia kirja- ja postikorttikauppiaita, mutta kai ne niinku tekevinään töitä. Lapsilta tosin en osta mitään. Ne vielä ovat aikuisia sinnikkäämpiä eikä lähde sanomalla pois.

Taas 72 kuvaa Angkorista. Ehkä nyt vähän luonnonläheisempi teema. Osa Angkorista on tarkoituksella (vai varojen puutteessa) jätetty restauroimatta ja on siten luonnon ja metsän valloittama. Ihan hyvä idea sinänsä.

Joku opiskelija halusi samaan kuvaan ja otatin kuvan itsellenikin. Näitä tulee toisinaan aika paljon.

Iltapäivällä kierrokset kahdessa Angkorin temppelissä. Hienoja molemmat, mutta alkaahan ne muistuttaa toisiaan. Tarkoitus oli tehdä kulttuuritekoja ja ikuistaa auringonlasku erään kukkulan huipulta, mutta totesin että tuhannet japanilaisturistit olivat samalla mielellä liikkeellä. Noin sekunnin harkinnan jälkeen lähdettiin mopotaksin kanssa pois tuolta…

Päädyin kuskin viemänä ylihintaiseen kambodzhalaiseen hierontaan. Erona thaihierontaan? En osaa sanoa. Erilaisia paineluita ehkä, mutta ylipäänsä hieronta oli hyvää.

Kaikkialla täällä pitää aina lähteä kovaan tinkimiseen. Aina. Hotellit jne. No ravintoloissa en välttämättä lähtisi tinkimään jos hinnat on esillä, mutta muuten. Onhan tämä siinä mielessä hullu kaupunki, että pienin rahayksikkö on yksi dollari ja Lexus on yleisin automerkki. Siis oikeasti!

Mielestäni aika korni Adidaksen mainos.

Illalla taas kaupungilla ja joissain diskossa tällä kertaa suht omineen…

Lentokentältä ostin kaverin pyynnöstä Petronas Twin Tower-pienoismallin ja ostin samalla itsellekin omani. En oikein muista mitä ne maksoivat. Kai jotain 180MYR kpl, mutta olen hyvä muistamaan väärin.

Kambodzhaan saapuminen oli todella vaivatonta. Lentokenttä oli pieni, mutta nykyaikainen ja virkailijat olivat kohteliaita ja osasivat riittävästi englantia. Valokuvan puuttuminen viisumihakemuksesta korvattiin muutamalla hinnaston mukaisella dollarilla, joita olin jo tajunnut etukäteen vaihtaa Malesiassa (tai jossain). Lentokentän ulkopuolelta tiskiltä ostin mopokyydin kaupunkiin, jossa minulla oli tiedossa yksi ennalta tiedusteltu hotelli. Mopokuski sitten lyöttäytyi tiiviisti kylkeen ja odotteli hotellilla, että jatketaan matkaa heti nähtävyyksiin, kun itse olisin vain halunnut nukkua.

Noh, käytiin järvellä katsomassa jotain lautoilla elävää kansaa. Siellä oli koulut ja koulujen jumppasalitkin lautoilla.

Sen jälkeen jatkettiin suoraan Angkor Wat:n temppeleille. Temppelialueille päästäkseen turisteilla piti olla kuvallinen pääsylippu, jonka kuva räpättiin lipunmyyntitiskillä. Otin vastapalloon kuvan myös lipunmyyjästä.

Miljoona kuvaa Angkorista kahdelal sivulla…

Angkor Watin päätemppelin ajattelin juosta nopeasti läpi ja räiskin valokuvia minkä ehdin, mutta pelkästään rakennelman ympärijuoksussa meni sellaiset 45 minuuttia. Sitten käytiin myös jossain syömässä ja kierrettiin monta muutakin temppeliä. Kiveen hakatuista kohokuvioista päätellen, täällä on 2000 vuotta sitten käynyt kova kilkutus.

Illalla vielä paikallinen diskokierros ja kaikki mahdolliset paikat mitä halusin tai en halunnut nähdä, mutta mopokuski sitten halusikin minulle näyttää kaikenmaailman diskoista jne..

Visa 20$

Passin kopio kun ei valokuvaa 2$

Mopo kaupunkiin lentokentän tiskiltä 2$

Olut satamassa 1$

Vene yksityiskäyttössä 20$

Olut lautalla 2$

Kuva käärmetytöstä lautalla 1$

Kerjäläiset 0$

Sisäänpääsy Angkoriin 40$

Kuva lipunmyyjästä 0$

Kuuden päivän pyykit 4$

Angkor-esittelijä/kerjäläinen 1$

Mopo-opas päiväksi 10-20$

Hotelli, uima-altaalla 30$x3 yötä

Hammasharja jostain huoltoaseman kaupasta 2,80$

Paistettu riisi Angkorissa 5$

Cocacola Angkorissa 1$

Asahi iso pullo diskossa 4$

En tiedä – rahaa meni – en osannut tinkiä enkä tiedä oikeaa hintatasoa.