Rouvat kävivät thaihieronnassa rannassa. Sen jälkeen koko suvun checkout ja taksilla satamaan ja laivaan.

Mopo palautettiin sinne mistä se oli löydettykin, otettiin yhteiskuvia, putputeltiin paatilla mantereelle. Ban Phen päässä sitten apinareitti kahden muun laivan läpi laiturille. Kuski oli satamassa vastassa ja siitä ajeltiinkin pikkubussilla Pattayalle.

Suku jäi vaimon siskon asunnolle ja lähdimme vaimon kanssa teettämään vaimolle tatuointia. Hän oli joskus yhdeksän vuotta sitten ottanut humalassa huonon tatuoinnin vasempaan ranteeseen. Oltiin pitkän aikaa mietitty, että mitä sille tehdään mutta lopulta tehdään. Lopulta saatiin aikaiseksi hommata siihen peittotatuointi. Parin toimiston kautta päädyttiin jollekin “hyvälle” tatuoijalle. Tatuoija oli kyllä sinänsä ammattitaitoinen, mutta ei mielestäni mikään taiteilija. Valittua ruusuketta ei millään meinattu saada oikeaan kokoon eikä hän halunnut muuttaa sen kokoa ja muotoa. Vaadittiin kuitenkin ja valokuvaesimerkkien kanssa saatiin hänet tekemään haluamamme tatuointi ja jälki olikin hyvä. Vaimolla ei ollut tatuoidessa mitään pahempia ongelmia jonkinlaista kipua huomioimatta. Takaisin tullessa mopolla rouva sai päälleen ja käsilleen tuoreen tatuoinnin päälle sangollisen vettä. Kiroilutti, mutta ei kaaduttu. Normaalisti siihen kai olisi tullut joku laastari tai peite päälle, mutta ranteen kohdalle ei saa oikein mitään kestävää ratkaisua.

Illalla käytiin vielä thaihieronnassa molemmat. Päivä oli ollut raskas ja lopulta itse päädyin nukkumaan jossain kello 20 aikoihin, kun muu suku suuntasi johonkin syömään bbq:ta. Minä nukuin koko illan, yön ja aamun.

En sitten jäänyt Koh Sametille. Olisi pitänyt. Pattayan songkraan alkoi käydä hermoille. Tai ei niinkään hermoille, mutta se rajoitti paljon liikkumista. Jos joskus aion taas tulla tänne songkraanin aikaan niin yrittäkää pidätellä minua. Noh, jos osuu kahteen viimeiseen päivään niin se voi olla ok, mutta ei koko ajaksi.