edellinen - seuraava

12.04.2000
1. viikko
keskiviikko

Norsuja

Tsup tsup tsup

Norsuja käveli pihan läpi. Viisi kappaletta kookkaita eläimiä tassutteli pitkin kylätietä ja ihmiset leikkasivat irti banaanipuun oksia ja tarjosivat niille. Vaikkakin norsu voimallisesti rouskutti kärsässään pitämän oksan sisäänsä niin eniten kiinnitin huomiota norsujen kävelyyn. Se oli tällä betonitiellä lähes äänetöntä. Vai heikko tsup tsup tsup kuului kun jalka asettui maahan. Norsun jalkahan on suorana, kun se astuu mutta astuminen ei todellakaan ollut mitenkään töksähtävää. Kuulosti aivan kuin vain tyyny olisi pudonnut lattialle.

Viikonpäiviä on hankala pitää, kun ei tunne tv-ohjelmia :) Pitää varmaan kehittää jokin uusi systeemi. Noh, tänään on keskiviikko. Kellossa on sentään suht' oikea päivämäärä.

Buri Ram City

Aamulla lähdettiin kuorma-autolla kaupunkiin Buri Ramiin. Matkustaminen tapahtui luonnollisesti lavalla. Lavan reunoissa oli lautapenkit ja lava oli katettu, joten sen raudoitteista pystyi pitämään kiinni. Kuorma-auto ei ollut kovinkaan vanhan oloinen, mutta monin paikoin ruosteessa ja lommoilla. Moottori huusi kokoajan tukkeessa hätäänsä. Ehkä näissä olosuhteissa autokanta ei pääse vanhenemaan. Meinaan tällä ei silleen näe kovin vanhoja autoja kuten Suomessa. Varmasti kosteus syö autoa monesta paikkaa eli romuttamo lähenee ennenaikaisesti. Ja korjaaminen saattaa olla kallista - varsinkin alkuperäisten osien puolesta. Tiedä tuota.

Buri Ram on yksi kaupunki. Tai itseasiassa Buri Ram on provinssi - alue ja vielä suuri sellainen, mutta tuon alueen pääkaupungista käytimme nimeä Buri Ram vaikka oli sillä jokin muukin nimi. Kylä, jossa asuimme sijaisee siis Buri Ramin provinssissa. Sori tämä sekavuus. Voi olla etten saa oikeita nimiä kaivettua mistään. Anyway, Buri Ramissa oli kauppahalleja, kaahailua ja loputtomasti kojuja ja liikeitä katujen varsilla. Ostin sandaalit (60THB-10FIM) ja Malille huoneeseen jatkojohdon. Tuo roikka ei varmasti Suomessa olisi saanut minkäänlaista turvallisuushyväksyntää, mutta on tämäkin parempi kuin edellinen, jossa johdot oli aivan paljaallaan. Mali lupasi heittää vanhan roikan menemään [näin sen sitten seuraavan kerran siskon asunnossa :-P ] Talossa on nuo sähköt vedetty vähän mitensattuu. Varmasti on jossain joku johto liitetty purukumilla :o)

Songkraan-vesijuhla

Täällä on nyt meneillään "Songkraan" niminen juhla, joka kestää paikasta riippuen muutamasta päivästä viikkoon. Juhlan tarkoituksena on kastella kaikki. Varsinkin kaduilla liikkujat. Ja varsinkin ulkomaalaiset. Kuvittelin, että sinihiuksinen citycamobermudahousuinen vaaleaihoinen suomalainen olisi ollut suositumpikin uhri, mutta olin saanut olla aika rauhassa. Monet länsimaalaiset pitävät tätä juhlaa varsin vastenmielisenä, mutta juhlan laatu saattaa vaihdella kaupungeittain. Pattayalla juhla on kuulemma varsin pahantahtoinen. Siellä farangeista ei ilmeisesti silleen pidetä ja vedessä on jääpaloja ja homma kai muutenkin ilkeämielistä. Buri Ramissa kaikki hymyilee ja kai tämä hauskaa onkin. Itse olen toistaiseksi suhtautunut tähän vähän jeejee mielellä, että perse märkänä ompas mukavaa...

Mulla on muutama esimerkki tästä ihmisten käyttäytymisestä. Pikku poika kadulta ruiskuttaa vettä liikkeeseen tiskille. Muovilla suojattu kauppatavara elektroniikka kyllä säilyy, mutta kaikki tiskillä olleet paperit ja ihmiset kastuvat. Kauppias vaan nostelee papereitaan ja naureskelee. Niin, ei tosin selviä oliko kauppiaan hymy aitoa vai yrittikö hän vain antaa hyvän kuvan itsestään muille. Anyway olisi se kastunut papereineen myöhemminen kuitenkin.

Toinen esimerkki oli kun mies ajeli puku päällä skootterilla ja joku skidi lähestyi vesiastia kanssa. Mies vain kädellä näytti, että ei nyt niin ei sitä sitten kukaan kastellut. Hyvä maku siis jokseenkin onnistutaan säilyttämään. Juhlan tarkoitus on vilvoittaa ihmisiä. Lisäksi saatetaan heitellä puuteria tai jotain babypowderia. Sillä lienee myös viilentävä vaikutus. Toisinaan puuteri on veteen sekoitettua tai värjättyä. Moniväripuuteriroitu suht' isoa pistoolia kantava poliisi on varsin huvittava näky. Taisi mopollaan eksyä väärälle tielle. Jossain vettä tulee kuitenkin niin paljon, että kastuu lompakkoa myöten eli jos jotain halusi säilyttää kuivana niin se on parempi jättää kotiin tai kääriä muovipussiin.

Valitettavasti ei ole valokuvia - kamera olisi kastunut kuitenkin...

Mopollako

Niin tänään jouduin sitten opettelemaan mopolla ajelua. Mali haluaa välttämättä istua minun kyydissä. Ok - kypärää ei käytä juuri kukaan ja muutenkin tää vähän epäilyttää. Epäilin aluksi näitä pappatunan ja skootterin risteytyksiä pelkiksi mopoiksi, mutta kakkosvaihteella pääsee 50km/h. Lähestyttäessä 80km/h ajo muuttuu jo hieman epämiellyttäväksi, ettei kaasua enää tee mieli painaa enempää. Mali sanoi joskus ajaneensa 100km/h, muttei uskaltanut painaa kaasuhanaa enempää. Lisäksi tiet on vähän epätasaisia. Tai ei niin huonoja, mutta tiellä saattaa olla kaikkea paskaa ja karahkaa. Niin tuollainen vesipuhvelin jätös on kymmenen senttiä korkea ja halkaisijaltaan puoli metriä.

Normaali ajonopeus on miellyttävät 50-60km/h. (Tarkistin myöhemmin - mopo on todella 125cm3 eli suomalaisittain piikki)

Pimeän tultua kotona sytytettiin pellon laitaan UV-loisteputkilamppu. Tämä kerää pitkänkin matkan päästä hyönteisiä pihalla olevan normaalin näkyvän valon luokse. Voi piru kun oli paljon hyönteisiä - oikein kunnon pilvi. Yksi niistä päätti lentää silmääni. Kuulipa perhekin kokoelman suomalaisia kirosanoja... Noh, eläin saatiin mun päästä ulos ja kaikki jälleen ok. Niin näistä hyönteisistä sitten koottiin isoimmat koppakuoriaiset ja jossain vaiheessa niitä taidettiin poskeen pistellä. Kokeilen kaikkea, mutta hitaassa tahdissa.

Uusia hedelmiä oon kohdannut paljon, mutten mihinkään niistä ole oikeen ihastunut. Lisäksi olen ajatellut näin, että jos syö liikaa jotain uutta ja ennen kohtaamatonta elintarviketta niin voi vatta tulla pipiksi. Kokeilen lähes kaikkea, mutta vain vähän kerrallaan. Tää on varmaan hyvä taktiikka. Noh, saa nähdä mitä funtsin kuuden viikon päästä...

Niin värjäsin sitten hiukseni punaruskeakultavaalean väriseksi (300THB-50FIM) ja nyt pää on ihan ok - ei tarvi sitä funtsia. Lisäksi ostin vessapaperia ja pullotettua juomavettä (paljon).

Kuolleiden muistoksi

Illalla poikkesimme vielä jossain khmeeriläisessä juhlassa, joka oli järjestetty joidenkin kauan sitten kuolleiden muistoksi. Ei tosin selvinnyt millä perusteella juuri nämä - juuri kyseinen pariskunta valittiin juhlakaluiksi. Lavalla oli vuorotellen mies ja nainen ja kolmas hemmo soitteli ylösalaisin olevan panhuilun ja nokkapillin yhdistelmää. Pirusti oli lentäviä eläimiä ja niiden kanssa laulavat ja tanssivat esiintyjät sitten taistelivat. Tylsää, mutta vanhemmat ihmiset tykkäsivät paljon. Koko illan samat tyypit esiintyivät ja jengi istui ja kuunteli. Jotkus pelasivat pähkinän kuorilla uhkapeliä. 7 kuorta sekoitettiin kookoksen puolikkaassa ja kookos kipattiin ylösalaisin pelialustalle. Sitten pelaajat laittoivat rahaa mustien ja valkoisten puolesta. Kuppi nostettiin rahat jaettiin. Ei oikein selvinnyt miten toi toimi enkä osallistunut, mutta muilla näytti hauskaa olevan.