Kasvit ja hedelmät
Tuon banaanipuun lehdet on kyllä varsin käyttökelpoisia. Niitä kun alkaisi tuottaa ja kuljettaa johonkin ekoajattelevaan länsimaahan niin siitä varmaan saisi hyvän bisneksen. Biologisesti 100% hajoava pakkausmateriaali vaikka muovin tai pahvin sijaan. Se no lisäksi varsin kookas, kestävä ja helposti käsiteltävä. Intiassa sitä käytetään kertakäyttölautasena. Mahdollisesti Suomessa ei banaaneja voi kovin hyvin tuottaa, mutta miten olisi pelkät lehdet.
Toinen hyvä tuote olisi paahdettu kookospähkinä. Eli kookoksen ulkokuoren sisällä oleva pähkinä on keitetty tai paahdettu. Sen sisällä on erittäin makea maitomainen liemi - noh, kookosmaidoksihan me sitä olemme suomeksi kutsuneet. Tämä liemi on siis kuin rankasti sokeroitua maitoa eikä siinä ole tyypillistä kookoksen makua. Maitoa ympäröi alle puolen sentin paksuinen kerman ja juuston väliltä oleva vanukasmainen kerros. Tämä on myös makea ja pähkinämäisen maukas. Itse en ole aikaisemmin pitänyt kookoksen mausta ollenkaan, mutta tämä on jotain täysin erilaista. En tästäkään tuotteesta ole varsinaisesti niin paljoa innostunut, mutta se taas johtuu siitä että paikalliset nauttii sitä auringonlämpimänä - yäk - lämmin sokerimaito ei todellakaan ole herkkua. En vain ole vielä saanut käsiini jääkylmää kookosta, mutta uskoisin sen olevan omiaan suomalaisten makuun. Ulkokuorikin on tiivis luonnon kuori eli ei tarvitse erillistä pakkausta...
Näitä muita eksoottisia hedelmiä en oikeastaan arvosta.
Rambutan on ruma ja sisältä aika pahanmakuinen pähkinä, jonka kuori on tiukasti kiinni hedelmässä. Itse hedelmä on kuitenkin nauttivaa - pienemmissä määrissä ainakin. Rambutanjäätelö tosin maistuu aivan penisilliinille.
Lamai on helposti kuorittava, mutta sisältä varsin happaman makuinen. Lisäksi kivi on kiinni hedelmässä liian tiukasti. Kun kiven sitten lopulta sylkäisee pois niin samalla menee puoli hedelmää. Lisäksi hedelmä näyttää jokseenkin kiveksiltä vaikken tiedäkään oikeasti miltä kivekset näyttävät. Anyway tämä mielikuva ei paranna hedelmän haluttavuutta.
Mankhut - sisältä tosi makea ja hyvän makuinen. Tai ehkä aavistuksen verran hapan. Hedelmän kuori, ja sen riekaleet joita jää hedelmän pinnalle, taas maistuu todella pahalta ja kirpeältä. Kuori on kuitenkin helposti poistettavissa käsin halkaisemalla - tosin veistäkin saa käyttää.
Luktaan on ilmeisesti jonkinlaisen kookospähkinän sisältä löytyvä hedelmä. Kova pähkinä on valmiiksi poistettu, mutta sitten vielä pitää poistaa ohut kuori vaikka veitsellä. Hedelmä on tosi vetinen ja mauton. Lisäksi hedelmä ja neste haisee hyvin pitkälle kondomille ja makukaan ei pahemmin poikkea. Kuten erään ravintolan kortsuautomaatissa lukee: "Helvetin pahaa purkkaa - älä osta!"
Mango ja papaija ovat tutumpia. Molemmat syödään pääosin raakana. Itse pidän mangosta eniten kun sisuksesta on pieni osa kypsää ja makeaa ulkokuoren ollessa raakaa, puumaista ja kirpeää. Ensitutustuminen mangoon oli hieman epäonninen. Kairasin raa'an mangon sisusta ja kuorta enkä löytänyt mielestäni mitään syötävää. Noh, olen siihen sittemmin tottunut.
Papaija salaatti "Sontam" on hyvää, mutta usein liian tulista minulle. Sontamiin laitetaan silputtua raa'ahkoa papaijaa, tomaattia, jotain säilykekalaa, kokonainen taskurapu kuorineen, chiliä, kalalientä, chiliä, limetti ja chiliä. Kaikki ainekset vain sekaisin huhmarissa ja syödään käsin vaikka riisin tai nuudelin kanssa.
Yhdestä hedelmästä kerroin aikaisemmin. Se hyvänmakuinen helposti veitsellä kuorittava. Vaan jos siihen sormin koskee niin siitä jäi sellainen tahna ettei sitä vesipesulla irti päässytkään.
Ananas tarjoillaan usein jännästi leikattuna. Siitä on helppo lohkoa käsin suupaloja. Lisäksi se on erittäin maukas.
Mandariinit ovat mauttomia, kivisiä ja ruman vihreän keltaisia, mutta kuitenkin syötäviä :)
Melonit - jees maukkaita ja mehukkaita ovat. Kuten aikaisemmin mainitsinki Singaporessa oli isoja meloneita :-)
Omenat ovat pirun kalliita. Noin 3 omenaa maksaa saman kuin pussillinen rambutaneja eli 20THB eli 1.6 markkaa. No ei ne niin älyttämän kalliita olekaan ellei muihin hedelmiin vertaa. Anyway harvojen herkkua. Omenat minua muistuttaa lähinnä Suomesta eli ovat jotenkin kotoisa ruoka, joten niitä on tullut syötyä. Mali kertoi jo Suomessa ollessaan kuinka harvinaisia omenat ovat - ja meillä Suomessa niitä syötetään hevosillekin..
Banaanit ovat pieniä ja kuoreltaan yleensä vihreitä.
Tomaatit ovat täällä normaalisti varsin pieniä, mutta ihan miellyttävän makuisia. Kuten paikallinen versio kurkustakin.
|