edellinen - seuraava

23.04.2000-2
2. viikko
sunnuntai

Pitkä sunnuntai II

Matkalle Lampangiin

Jeh, sitten hypättiin noin kello 13 aikaan autoihin ja suunnattiin kohti Pohjois-Thaimaata. Toisessa autossa oli Thumen ja kaksi häiskää, jotka oli tulleet Thumenin mukana. Toiseen autoon sullouduttiin minä, Mali, Nat ja Tuk ja kuskina oli Arun. Matkattiin Khon Kaen läpi. Pidimme oikeastaan aika paljon pausseja, josta johtui matkan pitkittyminen. Pysähdyttiin mm. Mahaa Sara Khaam:in temppelillä syömässä. Aika iso pysti.

Apinatarha

Apinatarha oli hauska paikka. Tällaisen aidatun puiston läpi kulki tie, jossa oli paljon hidastemoukkuja ja sinne sai pysähtyä apinoiden keskelle. Yhdellä pöydällä oli pari apinaa ja söi siinä jotain. Sitten ne huomasi meidät ja nostivat katsettaan meihin päin ja pian taas jatkoivat hommiaan. Tätä ne tekivät muutaman kerran. Sitten yhtäkkiä toinen apina hyökkäsi Malia kohti. No, Mali tietysti pakeni kiljuen (olisin kyllä minäkin) muutaman metrin. Apina mulkaisi halveksuen ja häippäsi takaisin omiin oloihinsa. Olin hetkeä aikaisemmin kävelleet ympäriinsä ja Mali pelkäsi, että mitäs sitten jos apinat hyökkää kohti. Rauhoittelin, että ei mitään hätää kunhan ei pelkää tai näytä pelkoaan. Tai tämä ainakin tepsii ihmisiin ja kuulemma myös karhuihin (eikä kannata jäädä poikasen ja emon väliin). Tosin kuka meistä pystyy säilymään c00lina mikäli 300-500 kiloinen kanadan harmaakarhu tekee meluisan valehyökkäyksen.

Eläinkunnan kuningas

Ok - minä opin näiden apinoiden tyylin hyvin äkkiä. Ensiksi apina on ihan omissa oloissaan ja yhtäkkiä se nostaa katseensa silmillään kohti lähestyjän silmiä. Jo tämä saattaisi näyttää tarpeeksi pelottavalta. Näillä apinoilla on silmiensä ympärillä renkaita joka he vielä pullistavat silmänsä pyöreiksi, että.. nooh voisin periaatteessa kuvitella näyn olevat pelottava, mutta mielestäni näky oli äärimmäisen hauskan näköistä. Ehkä voisin ajatella toisin mikäli eläin olisi ollut vähääkään suurempi. Nämä apina ulottuivat ainoastaan noin puoleen reiteen seisoessaan.

Niin nämä apinat siinä sitten välillä nostelivat katsettaan ja tekivät katseen nostoa aina noin kolmesta viiteen kertaa ja sitten ne paljastivat hampaansa ja tekivät valehyökkäyksen. Tajusin siis heti, että jos kohde lähti pakoon niin apina jatkoi perässä niin kauan kuin sitä huvitti, mutta palasi sitten omiin toimiinsa. Sitten kokeilin mitä tapahtuu, jos ei huomaa apinan hyökkäystä. Apina hyökkäsi, mutta hyökkäys jäi vain noin viiden sentin mittaiseksi ja apina palasi nolona takaisin epäonnistuneen pelottelun jälkeen. Sitten se teki sellaisia hyökkäys hätkähdyksiä minua kohti - samaan tapaan kuin kuudennen luokan isoin jätkä pelottelee priimusta saaden hänet naurunalaiseksi pelottelemalla hänet juoksemaan karkuun ilman oikeaa syytä. Evoluutiota - missä?

Olihan noilla apinoilla hampaat ja kai kynnetkin, mutta ne lopulta tyytyivät vain puremaan lahkeita. Pelailin yhden apinan kanssa pitkään tätä hyökkäys leikkiä ja kokeilin erilaisia reaktioita. Kokeilin mitä tapahtuu, jos pakenen ja jos apinan hyökätessä itse hyökkään takaisin... Jälkeenpäin tosin mietin hetken kuka tässä kenellä sitten leikkikään :)

Meidän toisen auton päällä apinat suorastaan viihtyivät. Ja tekivät myös sitä mitä ne tekee Discovery Chanelilla. Ei tullut kuvaa. Sitten ne vääntelivät tuulilasin pyyhkijöitä edestakaisin ja yrittivät mennä auton sisään raollaan olevasta ikkunasta ja lopuksi liukuessaan ovea pitkin alas repäisivät yhden listan irti.

Anyway, menin sitten autolle - otin yhden suklaakeksin niin apinalta loppui siihen kaikki käytöstavat. Sillä hetkellä apinan elämä kietoutui sen keksin ympärille ja se oli päättänyt myös saada sen ja siinä se myös todella onnistui. Okei - pyyhin mutaisten kämmenten (ei minkään käpälän) jäljet vaatteistani ja jatkettiin autoilla matkaa.

Yöllinen huoltoasema

Pidettiin yöllä taukoa yhdellä huoltoasemalla ja ihmeteltiin tuota apinatarhassa autosta irronnutta listaa ja Thumen vitsaili, että:"monkey engineering". Konepelti oli auki moottoria jäähdytellessä ja siellä akun napojen ympärillä oli oranssia kangasta. Vitsini:"Thumen engineering" - ei tosin saavuttanut mitään suosiota vaikka minusta se oli hyvä juttu. Munkkihan on luonnollisesti pukeutunut oranssiin vaatteeseen.

Pian huoltoasemalle pysähtyi todella hulppea "ylilasti". Siinä oli kuljetuksessa jokin puu. Sen kuljettaja antoi meille yhden kukkasen siitä haisteltavaksi.

Todelliseen vuoristoon

Yöllä 23 aikaa saavuttiin sitten vuoristoon. Ihan oikeaan vuoristoon. Korvat paukkui jatkuvasti ilmanpaineen eli korkeuserojen vuoksi. Vuoristossa oli ainakin kaksi puomillista poliisipysäkkiä. En tiedä mitä ne tarkastivat. Pysäkit vaikuttivat kiinteiltä ja siellä näkyi vain yksi poliisi. Voi olla, että ne vain tarkisti, ettei lavalla ole mitään tai ketään irtoavaa. Ei Malikaan tiedä sen enempää. Meidän autoa ne eivät sen enempää häirinneet. Ne vaan katsoi, että kaikki on hyvin ja hyvää matkaa. Voi olla, että jos vuoristoon menee autolla paljon jengiä lavalla niin huonosti voi käydä...

Pimeässä sitten rytyytettiin vuoristossa. Pelotti niin pirusti ettei voinut nukkua, kun kuski (Arun) on mitä on. Kauheita äkkijarrutuksia ja alamäkeä ja taas ylämäkeä ja kurveja. Moottori huusi tai keskiviivan kohokkeet paukkuivat pyöriin. Kauheata!!!!!!! Sitten keksin ottaa Malin syliin ja halata tiukasti silmät kiinni. Ok - pelko katosi ja tuli jokseenkin rauhallinen tunne. Ei mitään pelättävää. Jos mennään ojaan niin mennään yhdessä.